keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Kohti pelkoa ja sen yli

Pimeää, ahtaita paikkoja, puheiden pitämistä, lentämistä. Niitä kaikkia olen pelännyt. Kilpailuhenkisenä ihmisenä olen erityisesti kuitenkin pelännyt epäonnistumista ja siitä väistämättä seurannutta häpeää.

Pelkääminen sai minut nuorempana usein välttelemään tilanteita, joissa jouduin kohtaamaan pelkojani ja epäonnistumisen uhkaa. Nykyään ajattelen, että on tärkeää tehdä juuri niitä asioita, jotka pelottavat. Niissä hetkissä on nimittäin kasvun mahdollisuus. Itseni altistaminen omille peloilleni ja sen huomaaminen, että asioista selviää sittenkin, on tuonut elämääni valtavasti onnellisuutta.

Nykyään tavoitteenani onkin valita vaihtoehdoista melkein aina se, joka pelottaa.

Rohkeutta olla huono

Esimerkiksi kirjoittaessani erilaisia tekstejä vaikeimmalta tuntuu aloittaminen. Ennen aloittamista kaikki on avoinna. Ennen kuin riviäkään on paperilla, tekstistä voi tulla millainen vaan. Jokainen kirjoitettu lause kasvattaa riskiä, että teksti epäonnistuu. Myös tekstin käsistä päästäminen on ollut minulle aina hankalaa; kirjoitustahan kun voisi hioa ja yksityiskohtia tarkistaa loputtomiin.

Kunnes oivalsin ikivanhan totuuden, joka pätee niin kirjoittamiseen kuin moneen muuhunkin asiaan elämässä (ml. aluekehittäminen): pitää uskaltaa olla huono. Vain siten uskaltaa aloittaa, tehdä ja ryhtyä. Tarttua toimeen. Silloin saa harjoitusta ja parhaassa tapauksessa voi kehittyä hyväksi, jopa parhaaksi. Mutta ensin on uskallettava ottaa riski, että epäonnistuu ja on huono.

Mukavaa viikkoa! Kannustan meitä kaikkia uskallukseen!

Hannemari Niemi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti