Vasara, nauloja ja paljon rohkeita ideoita

Oletko koskaan joutunut seuraavanlaiseen tilanteeseen? Olet lähdössä katsomaan myynnissä olevaa asuntoa. Lähdet toiveikkaana matkaan, kun saat ilmoituksen, että asunto on jo myyty. Ensimmäiseksi päälle iskee harmitus, koska sinun piti olla ensimmäinen, joka näkee asunnon. Seuraava tunne onkin jo voimakkaampi, koska saat kuulla, että joku oli maksanut pyydetyn hinnan näkemättä asuntoa. Näkemättä! Miten kukaan ostaa mitään näkemättä?

Uskaltaisin väittää, että suurin osa ihmisistä ostaa vain valmiiksi pureskeltuja ideoita. Tällä tarkoitan sitä, että uskomme asioihin, jotka voimme todentaa ja nähdä mieluummin omin silmin. Asuntokaupassa kielteinen päätös voi tarkoittaa, että tapetit ovat vääränlaiset tai vanhalla asukkaalla on liikaa tavaraa ja huono maku. Huoneet tuntuvat pieniltä, asunto ei tunnu kodilta ja energiat ovat vääränlaiset. 

Pienempi joukko ihmisistä kurkkii kulman taakse ja kuvittelee sen, mitä silmät eivät näe. He näkevät asunnon ilman tavaroita ja ovat jo mielessään kaataneet muutaman seinän. Keittiön kaakelit on valittu ja remonttibudjetti kutakuinkin hahmotettu. 

Vielä pienempi joukko ostaa asunnon näkemättä sitä. He perustavat ratkaisunsa pohjakuvaan ja alueen arvoon. Asunnon kunnolla ei sinällään ole väliä, jos hinta on oikea. Se on sijoitus tulevaisuuteen. 

Tämä pieni joukko etsii aktiivisesti uutta, jalostaa puolivalmista ja käärii rahat myymällä muille toimivia ideoita. Arvioni ei nojaa tutkimuksien tuloksiin, vaan on täysin oma näkemykseni.

Löytyykö romun seasta aarteita?

Olen seurannut mielenkiinnolla fox tv -kanavalta Huutokaupan metsästäjät –nimistä reality-sarjaa. Sarjan idea kiehtoo mieltäni, koska ostajat huutavat hylättyjä varastoja, jotka ovat täynnä romua. Ostajille avataan varaston ovi ja he näkevät vain hetken varaston sisään. Huuto käy kiivaana ja perustuu pieniin muruihin näkymästä. 

Kun kauppa on lyöty lukkoon, uusi omistaja saan tutkia varastoa. Löytyykö romun seasta aarteita, vai osoittautuuko kauppa huonoksi? Joku on nähnyt vanhan aseen tukin, toinen taas kulman antiikkisohvasta. Kaikki perustuu harjaantuneeseen silmään, huomiokykyyn ja yleiskuvaan varaston sisällöstä.

Uskon, että uusien ideoiden synnyttäminen vaatii harjoittelua ja ajatuksien villiä tuulettamista joka päivä. Hyviä sijoituksia ei opi tunnistamaan hetkessä, ei vaikka sijoitus kohdistuisi kuntosalikorttiin. Jos peilistä näkyy ainoastaan ylipainoinen suomalainen mies, eikä pää synnytä mielikuvaa kuoren alla ärjyvästä huippukuntoisesta urosleijonasta, sijoitusta on hankala perustella itselleen. Ajattelun siirtämistä tulevaisuuteen kannattaa siis rohkeasti harjoitella, oli kyse sitten yritysideasta tai sijoittamisesta. Rohkeus tehdä päätöksiä etukenossa syntyy vain tulevaisuuden rohkeasta arvailusta.

Tähtien tekeminen kutkuttavaa mutta karua

Työskennellessäni levy-yhtiössä jouduin miettimään työkseni sitä, mihin artistiin tai bändiin yhtiön tulisi sijoittaa ja missä kunkin taitelijan markkinat olisivat. Tärkein tehtäväni oli löytää uutta mielenkiintoista musiikkia julkaistavaksi. Tilanne oli kutkuttava, mutta karu. Jos uusia tähtiä ei löytyisi tasaisella vauhdilla, se vaikuttaisi koko firman toimintaan.

Me tuottajat vastasimme siitä, että koneisto jauhoi tulosta kvartaalien odotuksien mukaisesti. Meidän ammattiryhmämme taas voitiin jakaa kahteen eri ryhmään. Oli ihmisiä, joiden luovuus oli parhaimmillaan yhdistelemään jo käytössä olevia asioita: Artistit laulamassa rippikoululauluja, Edelmann ja virret tai lauluja sinisiin hetkiin. Toiset meistä taas kolusivat kellareita ja jalostivat tuntemattomista taiteilijoista helmiä.

Miten sitten löytää noita lahjakkaita, mutta tuntemattomia helmiä? Ainakin minun kokemukseni mukaan suurin osa lahjakkaista taiteilijoista saa kylmää kyytiä kurkottaessaan tähtiin. Suurimmalle osalle sanotaan joka luukulla ei ja menestymisen mahdollisuuksien kerrotaan olevan minimaaliset. Näitä esimerkkejä löytyy historiasta monta: Dingo, Sunrise Avenue, Lauri Tähkä & Elonkerjuu.

Prosessi on hyvin samanlainen kuin asuntokaupassa. Minun kokemukseni mukaan 90% ihmisistä ostaa vain valmista, koska heillä ei ole mielikuvitusta nähdä asuntoa eri kulmasta. Jos asunnossa on liikaa tavaraa ja tapetit ovat kauheat, se ei tunnu omalta. Sijoittaja taas näkee tavaroiden läpi, osaa kuvitella miltä seinät näyttävät remontin jälkeen ja tekee sillä perusteella valintansa.


Osku Ketola

Rohkeutta ja räväkkyyttä erottautumiseen!

Erilaisuutta ei aina pidetä arvostettavana ominaisuutena. Usein on helpompi vain yrittää sulautua massaan suosimalla kulloinkin yleisesti muodissa olevia merkkejä, brändeja ja ajatusmalleja tai muuten vain ajelehtia virran mukana. Entä jos sisimmässäsi kuitenkin koet haluavasi olla jotain muuta kuin massaa? Oletko koskaan miettinyt, mitä siitä seuraa jos päätätkin lähteä uimaan vastavirtaan?!

Vastaavaa rohkeutta ja kysymyksenasettelua tarvitaan myös aluemarkkinoinnissa. Nämä ovat perustavaa laatua olevia kysymyksiä, kun mietitään esimerkiksi, miten herättää kiinnostusta kansainvälisesti. Haastetta riittää enemmän kuin tarpeeksi saada ulkomaiset yritykset ja investoijat kiinnostumaan Seinäjoen alueesta sijoittumispaikkana.


Vahvaa eteläpohjalaista tahtoa ja uskoa itseemme ei voita mikään!

Haluamme erottua massasta ja jäädä mieliin. Se tuli todistettua toissa viikolla Saksan Münchenissä vuosittain järjestettävillä kiinteistöalan ExpoReal-messuilla. Rohkeutta vaadittiin, kun repäisimme kutsumalla maailman tunnetuimmat ”hullut” seinäjokelaiset – Duudsonit tietenkin – investointimessuille markkinoimaan aluettamme kansainvälisille investoijille.

Shown käynnistyessä vatsan pohjassa kutkutellut jännitys vetomme uskaliaisuudesta vaihtui saman tien mahtavaan onnistumisen tunteeseen, jota siivitti yleisön aito mukanaolo ja kiinnostus nauttia tästä omintakeisen tuskallisesta viihteestä. Olin huomaavinani ailahduksen lievää kateutta mm. Helsingin apulaiskaupunginjohtajan kasvoilla hänen seuratessaan vierestä, miten Seinäjoki-show veti yleisöennätyksen Suomen yhteisosastolle.

Äänekästä menoa ja meininkiä twiitattiin myös brittitahojen sosiaalisessa mediassa positiivisessa hengessä. Onnistuimme siis vähintäänkin herättämään huomiota ja eritoten erottautumaan jäykähköstä mustapukuisesta messuväestä!

Tästä kokemuksesta rikastuneena jatkanemme Seinäjoen alueen investointimarkkinointia entistäkin rohkeammin vastavirtaan sukeltaen!

Räväkkää syksyä toivotellen,

Elisabet Kivimäki

ps. Kovaa jalkatyötäkin messuilla tehtiin. Kiikarit, safarihattu, Seinäjoen alue ja myytävänä olevat kiinteistöt sekä investointikohteet – siitähän syntyy Seinäjoen alueen investointisafari! Nyt vain buukkauksia odottelemaan… Lisätietoa safarista löytyy täältä.

Asenne plus autettu sattuma on yhtä kuin menestys

Muistan nähneeni jossain avaruustähtitieteen professorin Esko Valtaojan ajatuksen siitä, että missään menneisyyden hetkessä asiat eivät ole olleet yhtä hyvin kuin nyt. Ajatus oli oikeastaan aika lohdullinen nykyaikaisessa huonojen uutisten loputtomassa virrassa ja olen miettinyt sitä usein jälkeenpäin. Tämän ajatuksen kautta on myös henkilökohtaiset vastoinkäymiset helpompi asettaa oikeisiin mittasuhteisiin, historiallisella aikajanalla.

Esko Valtaoja tuli taas mieleeni miettiessäni tulevaisuudentutkimusta ja menestyjiä. Valtaojan ajatus toki liittyy myös menestyjiin siinä mielessä, että asenne ratkaisee aina, kuten Positiivarit tapaavat sanoa.

Treeniä ja intohimoa

Pelkkä positiivinen ajattelu ei silti riitä sellaisen menestyksen saavuttamiseen, jota aikamme ihannoi. Luin taannoin Malcolm Gladwellin kirjan "Kuka menestyy ja miksi", joka pyrkii avaamaan maailmanhistorian menestyjien tarinoita.

Miljonääriksi tai huippumuusikoksi ei tulla ilman kovaa työtä. Kirjan mukaan maailman kuuluisimmat muusikot, jääkiekkoilijat, lakimiehet ja it-nerot ovat kaikki harjoitelleet keskimäärin 10 000 tuntia ennen läpimurtoa!

Intohimo on saanut heidät harjoittelemaan ja intohimo on myös suurin erottava tekijä lahjakkuuden ja ei-niin-lahjakkuuden välillä. Lahjakkuus ilman intohimoa ei vie menestykseen – ainakaan kovin todennäköisesti. Lahjaton taas saattaa menestyä paljon paremmin intohimon voimalla.

Mutta kovakaan työ ei vie menestykseen ilman menestyksen mahdollistavia sattumia: Bill Gates pääsi koodaamaan tietokoneella ilmaiseksi ja niin paljon kuin tahtoi, vaikka normaalisti se ei olisi ollut 1960-luvulla mahdollista.

14 maailmanhistorian rikkainta henkilöä on syntynyt yhdeksän vuoden sisällä vuosina 1831-1840 ja heidät siivitti menestykseen amerikkalaisen talouselämän historian suurin muodonmuutos 1860- ja 1870-luvuilla.

Juutalaiset lakimiehet joutuivat aluksi hoitamaan Wall Streetilla hankalia ja rumia oikeusjuttuja, kun ne eivät muille kelvanneet. Kun sitten 1970-luvulla tällaisten oikeusjuttujen määrä kasvoi räjähdysmäisesti, he olivat valmiita. Elämän huonoista alkulähtökohdista huolimatta intohimoiset ja yritteliäät ihmiset ovat menestyneet kohdattuaan oikeita ihmisiä ja tilaisuuksia.

Ennakoinnista apua

Sattumaan ei pysty paljon vaikuttamaan juuri siksi, että se on sattuma, mutta tulevaisuudentutkimuksen avulla voidaan kenties löytää myös uusia menestyksen siemeniä.

Tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta ennakoida voi. Vaihtoehtoisia mahdollisuuksia tulevaisuudelle kannattaa miettiä, jos haluaa siihen jollain tavalla varautua. Alkuun pääsee vaikka tutustumalla Elina Hiltusen kirjaan ”Matkaopas tulevaisuuteen”.

Innovaatioverkosto haluaa auttaa yrityksiä uuden innovoinnissa ja ennakoinnissa. Siksi tarjoamme myös tänä syksynä mukana oleville alueille mm. työkaluja ennakointiin.

Lopuksi voisikin todeta: ennakoidaan ja mahdollistetaan onnekkaita sattumia. Koskaan ei tiedä, milloin se synnyttää jotain suurta! 


Riitta Suomalainen

Maine ja vastuu

Viime viikolla uutisoitiin Fazerin mainoksesta Hesarin etusivulla. Mainoksessa luvattiin lahjoittaa viisi senttiä jokaisesta elokuun aikana myydystä Fazerin sininen 200 g suklaalevystä koulun rakentamiseen Norsunluurannikolle. Äkkiseltään ajateltuna ihan loistavaa: voin herkutella hyvällä omallatunnolla, kun samalla edistän lasten hyvinvointia maapallon toisella puolella. Hyvä maku kielelle ja mielelle… mutta kuinkas sitten kävikään?

Kirjailija Elina Hirvonen paljasti niin ikään Hesarissa julkaistussa kolumnissaan ”Sanokaa orja, kun haluatte suklaata”, että Afrikan kaakaoviljelmillä käytetään paljon lapsiorjatyövoimaa. Hän väitti, että Fazer ei ole onnistunut varmistamaan, että yrityksen voitot eivät ole syntyneet lapsiorjien työllä.

Kolumni herätti lehdistössä ja sosiaalisessa mediassa paljon keskustelua, johon Fazer reagoi kiitettävän nopeasti. Yritys julkaisi sivuillaan anteeksipyynnön, jossa pahoitteli kampanjansa aiheuttamaa mielipahaa. Yritys kertoi toimenpiteistään hankintaketjun vastuullisuuden ja läpinäkyvyyden varmistamiseksi eikä lähtenyt syyttelyn tai puolustelun tielle. Tätä kirjoittaessani kaakaon jäljitettävyys on sanoin, kuvin ja videoin Fazerin nettisivujen kärjessä, ja pysynee keskeisessä roolissa jatkossakin.

Sosiaalisen median syystä tai ansiosta paha kello kuuluu yhä kauemmas ja yhä nopeammin. Yrityksillä on syytä olla strategia, miten toimitaan, kun maine on tahraantumassa. Vastuullisuusviestintä on haasteellista, mutta ehdottoman tarpeellista, sillä merkit eivät viittaa siihen, että sen merkitys olisi vähenemässä.

Mitä suurempi markkina-alue, sitä tärkeämpää ja haasteellisempaa vastuullisuuden viestiminen on. Toisinaan vastuullisuus liitetään vain ympäristöasioihin, luonnonvarojen säästämiseen, jätteiden vähentämiseen ja niiden kierrättämiseen.

Vastuullisuuteen kuuluvat myös sosiaaliset ja taloudelliset aspektit sekä eettiset toimintatavat, joihin Fazerin saama palautekin liittyi. Vastuullisesti toimimisen rahallista kokonaisarvoa on vaikea mitata, mutta sen huomiotta jättäminen aiheuttaa kustannuksia. Vastuullisuusviestintään ja arvon mittaamiseen ja löytyy paljon työkaluja kaikenkokoisille yrityksille. Ks. esim. http://www.ek.fi/vastuullinen_yritystoiminta/nain_paaset_alkuun/index.php ja http://csr-kompassi.fi/

Nina Alkava