Kuningasideaa metsästämässä

Tulevana lauantaina järjestetään "Suomen toiseksi suurin maraton", joka tosin juostaan Ruotsissa. Suomalaisia jalkapareja Tukholman keskustan katuja kiertämään on ilmoittautunut 4913. Kaiken kaikkiaan maratonin kuninkuudesta kamppailee ennätykselliset 21 122 atleettia 81 eri maasta. Osanottajakatto tuli vastaan jo puoli vuotta ennen h-hetkeä. Mutta mistä kaikki lähti liikkeelle?

Anders Olsson luki vuonna 1978 Sports Illustrated -lehdestä maailman suurimmasta maratonista New Yorkissa. Hän halusi kokea tunnelman juosta suuren yleisömassan keskellä ja niin idea Tukholman maratonista syntyi.
 
Tuolloin Euroopassa oli vain yksi iso maraton, jossa osallistujia oli alle 2 000. Ruotsissa suurin maratonkilpailu kokosi vain parisataa osallistujaa, puhumattakaan katsojista.

Valinnan vaikeus

Maratonkoitosta varten kisaaja käy kaupassa etsimässä urheilujuomien, energiageelien ja erilaisten patukoiden täyttämiltä hyllyiltä parasta mahdollista ”apua” saadakseen riittävästi potkua pitkäkestoiseen suoritukseen.

Pakkauksia tarkastellessa silmiin osuu erilaisia termejä, kuten ”Testivoittaja”, ”Vuoden ravintolisä” ja ”Maajoukkueen valinta”.

Vakuuttavalta kuulostavia tekstejä lukiessa herää kysymyksiä, miten testit on tehty, mitä ominaisuutta testissä on painotettu, kuinka suuri testiryhmä on ollut ja onko se edes vastannut tuotteen kohderyhmää.

Kisaaja ottaa laukustaan esiin Nokian Lumian ja suuntaa valmistajan nettisivuille, mutta sieltäkään ei näytä löytyvän tietoa testeistä saati tuloksista.

Tuotteet jäävät kaupan hyllylle ja kisaaja päättää hörppiä osansa kisajärjestäjän tarjoamasta 25 000 litran urheilujuomapläjäyksestä, joka sekin lopulta osoittautuu tapahtuman yhden sponsoriyrityksen valmistamaksi.

Miten erottua kilpailevista tuotteista tai tapahtumista?

Lähtökohtaisesti oman tuotteen täytyy tietysti olla kunnossa, sillä huonosta tuotteesta kerrotaan keskimäärin yli kahdellekymmenelle kaverille ja hyvästä vain kuudelle.

Hyvä tuote ei kuitenkaan aina riitä, vaan se pitää osata markkinoida onnistuneesti ja tuotteen jakelukanavien tulee olla sellaisia, että tuote kohtaa potentiaaliset ostajat. Pakkaukselle kannattaa lisäksi suunnitella kohderyhmää houkutteleva ulkoasu.

Testausasioissa kannattaa ottaa yhteys alan ammattilaisiin, ja mielellään jo tuotekehitysvaiheessa.

Objektiiviset testitulokset kertovat tuotteen todellisen tilan, ei yrityksen omien ”sinivalkoisten” silmälasien välittämää kuvitelmaa tuotteen iskukyvystä. Samalla saadaan tietoa, mitkä ominaisuudet ovat käyttäjille tärkeimpiä ja mitkä seikat vaikuttavat heidän ostopäätökseensä.

Jatkuva kehittäminen

Tuotteen noustessa hitiksi ei tule tuudittautua hyvänolontunteeseen, vaan tarvitaan jatkuvaa uudistamista. Tuotekehityksen tulisi porskuttaa koko ajan, jotta tuotteet tulevaisuudessakin vastaavat käyttäjien tarpeita ja ovat askeleen edellä kilpailijoita.

Tukholman maratontapahtumaankin uudistuksia tulee vuosittain. Ensimmäisenä vuonna maratoonareille tarjottiin hampurilaisia, mutta pian opittiin, että maratoonarit tarvitsevat hiilihydraattipainotteista tankkausta.

Nykyään juoksureitin varrella esiintyvät lukuisat bändit ja oman suorituksen analysointia helpottavat siruajanoton avulla saatavat tarkat väliajat jokaiselle kisaajalle.

Kuortaneen urheiluopistolla 29.5 järjestetyn liikuntapelialan tulevaisuusfoorumin innoittamana herää ajatus, että juostaanko Suomen suurin maraton tulevaisuudessa virtuaalitekniikkaa apuna käyttäen Miami Beachin rannoilla?

Mistä ne kuningasideat sitten oikein tulevat?

No käyttäjiltä tietenkin. Tutkimuksen mukaan 96 % uusista innovaatioista syntyy käytäntölähtöisesti (doing, using, interacting) ja vain 4 % tiede- ja tutkimuslähtöisesti (science, technology, innovation).

Missä vaiheessa sinun kuningasideasi tai tuotteesi on kosketuksissa käyttäjien kanssa?

Matti Taini

Mistä on hyvä kokouskaupunki tehty?

Kokouskaupungiltahan odotetaan perinteisesti sitä, että se tarjoaa erinomaiset kokous- ja majoitustilat, on helposti saavutettavissa ja mahdollistaa siirtymiset paikasta toiseen helposti ja nopeasti. Vuosikymmenien osaaminen pienten ja isojen tapahtumien organisoinnissa ja toteuttamisessa näkyy varmasti rutinoituneena tekemisenä ja herättää luottamusta asiakkaissa.

Oli kyse sitten kokouksesta, konferenssista tai vaikkapa messusta, mitä me kuitenkin todellisuudessa tapahtumaltamme odotamme? Toki on helpottavaa huomata jo prosessin alkuvaiheessa, että puitteet ovat oikeanlaiset, työkalut ajanmukaiset ja palvelu ammattimaista.

Näillä ei kuitenkaan luoda vielä elämyksiä, niitä kuvia, jotka piirtyvät verkkokalvoomme ikuisesti.

Mikään ei ole hienompaa kuin se, että saa jokaiselta elämänpolultaan kerättyä mukaansa pienen palan paikan historiaa, kulttuuria ja omalaatuisuutta, jota sitten tutkiskella ja muistella vielä vuosienkin päästä. 

On rikkaus, että meiltä täällä Seinäjoella on hienot puitteet tapahtumatyypistä riippumatta, mutta vielä rikkaampaa on se, että kaikkien niiden puitteiden takaa löytyvät ihmiset, jotka ovat ylpeitä siitä, mitä tekevät ja ovat valmiita antamaan kasvot toiminnalleen.

Seinäjoki kasvaa ja kehittyy hurjaa vauhtia. Onnekseni olen saanut huomata, että kaiken tämän kehityksen vauhdissa on kuitenkin pysynyt henkilökohtainen palvelu, asiakkaan tarpeiden ja toiveiden arvostaminen ja ennen kaikkea ylpeys siitä, että meillä täällä Seinäjoella ”maharotoonta ei ookaan”. 

Rokkaavinta ja tasaasinta

Jos haluat yllättää yrityksesi henkilökunnan rock-kokouksella tai vaikkapa ”maailman tasaisimmalla kokouksella”, voit olla varma, että me sen myös mahdollistamme. Me emme huku suuriin massoihin eikä meille asiakas ole ”yksi monista”, vaan haluamme kaikessa toiminnassamme kunnioittaa sitä, että asiakas sen leivän pöytään tuo.

On ollut ilo olla todistamassa sitä yhteishenkeä, mikä alueen toimijoilla on! Niin pienet kuin suuretkin toimijat ovat lyöneet viisaat päänsä yhteen pohtiakseen sitä, miten Seinäjoesta tehtäisiin entistäkin houkuttelevampi kokouskaupunki. 

Sitä ei tehdä pelkästään hienoilla tiloilla ja toimivilla kulkuyhteyksillä, tarvitaan myös sydäntä ja tervettä ylpeyttä siitä, mitä on ja mitä tekee.

Nostakaamme siis kaikki yhdessä tuumin Seinäjoki Suomen kokouskaupunkien kärkikaartiin, se on siellä paikkansa ansainnut!

Niina Koskipalo

Seinäjoki Congress Oy

Käyttäjät mukana tuotekehityksessä?

Käyttäjälähtöisyys, käyttäjäkeskeisyys, käytettävyys, ihmiskeskeisyys, Design for All, käyttäjäkokemus, palvelumuotoilu… 

Siis mitä näillä kaikilla termeillä ajetaan takaa? Kaikki termit viittaavat käyttäjää huomioiviin ja osallistaviin suuntauksiin ja menetelmiin, joilla kaikilla on samankaltainen tavoite parhaan mahdollisen vuorovaikutuksen saavuttamiseksi käyttäjän, tuotteen ja tehtävän välille. Mutta miten yritykset voivat onnistua tässä käytännössä?

Kysymykseen ei varmasti kenelläkään ole yksiselitteistä ratkaisua ja välillä tuntuu, että jokaisella joka asiasta tietää (tai luulee tietävänsä) on oma vahva näkemyksensä.

Tämän kevään aikana asiaan on kuitenkin saatu hiukan selkoa ”Käyttäjäkeskeisen palvelu- ja tuotekehityksen koulutusohjelmassa”. Ohjelmassa on nimensä mukaisesti perehdytty käyttäjäkeskeisyyteen monista eri näkökulmista neljän koulutuspäivän aikana. Vielä viimeinen rutistus odottaa tuossa kuukauden päästä ja sitten homma on paketissa.

Koulutuspäivien aikana on opittu monia eri menetelmiä ja tapoja ottaa käyttäjät osaksi tuotekehitysprosessia, mutta jos muutama ydinajatus pitäisi opeista esittää, niin…

• Tunnista käyttäjät, jotka rakastavat tuotteitasi yli kaiken ja vahvista tätä suhdetta olemalla heidän kanssaan tiiviissä vuorovaikutuksessa ja ottamalla heidät osaksi prosessejasi
• Tunnista käyttäjät, jotka vihaavat ja torjuvat tuotteesi.  Selvitä miksi näin on tapahtunut ja pyri ratkaisemaan ongelma jos suinkin mahdollista.
• Käyttäjän huomioimisen ja osallistamisen ei tarvitse olla ydinfysiikkaa. Yksinkertaisimmillaan voit hankkia käyttäjille kokemuksia tuotteestasi, kerätä arvioita ja palautetta, sekä työskennellä yhdessä tuotekehittäjien kanssa jotta tieto hyödynnetään tehokkaasti.
• Et voi luottaa siihen, mitä käyttäjät sanovat tarvitsevansa. Keskity havaitsemiisi ongelmiin ja haasteisiin. Jo aikoinaan Henry Ford totesi, että jos hän olisi kysynyt asiakkailta, he olisivat halunneet nopeampia hevosia.

Käyttäjien huomioon ottaminen ja osallistaminen tuotekehitykseen ei missään nimessä ole helppoa, mutta ei siitä oikeasti kannata tehdä ydinfysiikkaa. Oma sitoutuminen on usein se suurin haaste.

Kannattaa myös muistaa, että nyt tehty työ on satsaus tulevaan ja hyödyt näkyvät vasta seuraavissa tuotesukupolvissa. Tämä kirjoitus on ehkä parasta lopettaa anonyymin ajattelijan mietteeseen:

”The joy of an early release lasts but a short time. The bitterness of an unusable system lasts for years.”

Ari Aarniovuori

Liikunta meni virtuaaliksi

Kun katsoo peräpeiliin, liikunnan megatrendeiksi kasvoivat juoksu ja zumba. Mitä niiden jälkeen? Mitä seuraavaksi?

Liikunnasta tulee virtuaalista. Liikunta puskee kaikkien digitaalisten välineiden ja kanavien kautta jokaisen kuluttajan kotiin, työpaikalle ja taskuun. Halusit liikkua tai et, sinusta tulee virtuaaliliikunnan orja tai syntipukki, joka ei toteuta annettuja liikuntakäskyjä. Vauhtia muutokseen Suomessa tulevat antamaan isot kaupan keskusliikkeet.

Liikunnan virtualisoituminen on jo pitkällä. Pelikonsoleiden olemassaolon oikeutus monessa kotitaloudessa perustuu siihen, että ne sisältävät pelejä, jotka aiheuttavat fyysistä aktiivisuutta pelaajalle.

Kännykän kylkiäisenä on pelejä ja ohjelmistoja, jotka motivoivat liikuntaan tai antavat liikunnallista viihdettä vapaa-aikaan. Kuntosalilla sinulla on mahdollisuus osallistua virtuaaliohjaajan pakarajumppaan. Ohjaajan valitset luonnollisesti itse laajasta hahmovalikoimasta. Ensimmäiset sovellukset on olemassa myös robottien ohjaamista liikuntatuokioista.

Askelmittarin keräämä aktiivisuus siirtyy karttapohjaan ja voit seurata, miten liikut Välimeren rantaviivalla ja ihailla samalla maisemia. Sykemittarin tiedot jaetaan treenikavereiden kanssa webbipalvelussa. Facebookissa ihmettelet, miten kaverit ehtivät pyöräilemään tai salille joka päivä. Aamulla näet työpaikan virtuaaliakvaarioissa maha pystyssä kelluvan kalan. Se on sinun nimikkokalasi, joka viestittää olemuksellaan siitä, että olet liikkunut oman hyvinvointisi näkökulmasta riittämättömästi ja kalasi on kuollut, kuten pian sinäkin, jos et liiku tai muuta elämäntapatottumuksiasi.

Keskusliikkeet ottavat osansa

Olen ihmetellyt pitkään, missä liikuntabisneksestä ovat isot keskusliikkeet. Ennustan, että kaksi isoa kaupan keskusliikettä tulevat jakamaan siivun markkinoista lähitulevaisuudessa ja isolla ryminällä. Isoilla keskusliikkeillä on kassa kunnossa vallata iso osa kasvavista markkinoista.

Käsittääkseni ensimmäisiä kokeiluja ja pilotteja on ollut jo. Keskusliikkeet myyvät jo  liikuntavälineitä ja –varusteita. Miksipä eivät tuottaisi ja myisi hyvinvointi- tai liikuntapalveluja, myös virtuaaliliikuntaan. Samalla kun teet viikonloppuostoksia hypermarketista, ostat myös seuraavan viikon liikuntakerrat.

Toisaalta kauppaketjujen mukaan tuleminen on jopa aavistuksen pelottava ajatus. Höylätessäsi vihreää tai pallokorttia kassalla sanoo näennäisesti ystävällishenkinen kassavirkailija: ”Näitä oluita ja grillimakkaroita ei sitten tänään saakaan mukaan,  sillä kahden viime viikon liikuntamäärät ovat liian matalia. Seuraava ostomahdollisuus on, kun olet liikkunut 5000 kalorin edestä.” Siinä sitten palauttelet ostoksiasi takaisin. Puna nousee kasvoille, kun naapurin perfektionistiliikkuja katselee nenän vartta pitkin epätoivoista räpistelyäsi ja kuuntelee selittelyäsi.

Liikkuja muuttuu varmasti

Liikunnan virtualisoitumisen funktio on tällä hetkellä viihde. Sillä yritetään saada liikunnasta hauskempaa niin motivoinnin kuin seurannankin osalta. Onko se sitä? Erilaiset laitteet, sovellukset ja järjestelmät keskustelevat vaihtelevasti keskenään ja monesti tietojen siirtäminen ja päivittäminen on tuskallista. Yksikertainen pelaaminen on helpompaa, mutta miten pitkään se motivoi ja onko se oikeasti tuloksellista tai voidaanko hyvällä omallatunnolla edes puhua liikunnasta.

Maailma muuttuu. Muuttuuko liikunta? Liikkuja on se, joka varmuudella muuttuu eniten, suuntaan tai toiseen. Viekö liikunnan virtualisoituminen aikaa oikealta liikunnalta vai helpottaako se liikkumista oikeasti?

Liikunnan virtualisoitumisesta ja konsolipelaamisen integraatiosta on mahdollisuus ammentaa lisää ajatuksia 29.5.2012 Kuortaneen urheiluopistolla pidettävässä Tulevaisuusfoorumissa. Lisätietoja http://frami.fi/liikuntapelialan-tulevaisuusfoorumi. Tervetuloa mukaan!

Ari Puro-Aho

Naurattavaa työpäivää

Kun aloitin työt nykyisessä työpaikassani, yllätyin iloisesti huomatessani, että yhtiön ääneen lausuttu arvo on ”tekemisen ilo”. Kirjaimellisesti tämä tarkoittaa, että ”Arvostamme toisiamme ja toistemme osaamista. Toimimme avoimesti, positiivisesti ja toisiamme kannustaen. Ratkomme haasteita ja iloitsemme onnistumisista.”  

Mikä parasta, lause ei ole jäänyt pelkästään sanahelinäksi, vaan käytännössä näin myös toimitaan. Ja sitä paitsi meidän firmassa nauretaan paljon!

Nauraminen kannattaa tutkitustikin

Nauraminen kannattaa tutkimustenkin mukaan. Esimerkiksi terveystieteiden tohtori Pirjo Vesa (2009) on selvittänyt huumorin suhdetta työhyvinvointiin. Vesan mukaan nauraminen tekee hyvää paitsi fyysiselle terveydelle, myös erityisesti mielen hyvinvoinnille.  

 Tutkimustulosten mukaan positiivinen huumori, joka ei loukkaa ketään, edistää mielen hyvinvointia monin tavoin. Huumorin avulla suhteutamme arjen asioita toisiinsa nähden ja esimerkiksi stressaavien työtilanteiden mittasuhteet tulevat selkeämmin esiin. Kyllä vaan, käytännössä todettu monta kertaa.

Nauramisella me-henkeä ja lennokkaita ideoita

Fyysisen terveyden ja mielen hyvinvoinnin lisäksi nauraminen parantaa työhyvinvointia. Yhdessä nauramisella ja positiivisella huumorilla lisätään työpaikalla keskinäistä avoimuutta ja me -henkeä sekä rakennetaan pysyvää yhteisöllisyyden tunnetta. Kannattaa siis järjestää itselleen, läheisilleen ja työkavereilleen nauruntäyteisiä hetkiä aina kun voi!

Töissä hyvinvoiva ihminen on nimittäin työssään myös motivoitunut, tehokkaampi, luovempi ja idearikkaampi. Huumori on tärkeä elementti luovuuden syntymisessä. Vakavamielisen puurtamisen sijaan monet suomalaiset työpaikat kaipaisivatkin hersyttelyä. Onko esimerkiksi kokousten ja palaverien pakko olla aina yhtä puisevia? Naurua kehiin ja innovatiiviset ideat lähtevät paremmin lentoon!

Olenkin sitä mieltä, että jos emme osaa iloita työssä, hukkaamme yhden kolmasosan elämästämme. Ja elämä on ihmisen parasta aikaa, kuten Matti Nykänen on sen tiivistänyt. 

Hannemari Niemi
kehittämispäällikkö