Eteläpohjalaisten maa- ja metsätalousyrittäjien Agro Living Lab -verkosto (www.agrolivinglab.fi) on toiminut maatalouskoneteknologian kehityksen parissa jo useamman vuoden. Verkoston jäseninä onkin jo lähes 200 maa- ja metsätalousyrittäjää eri puolilta Etelä-Pohjanmaata.
Vaikka verkoston kokoonpano onkin vielä varsin miehinen, ei naisnäkökulman pohtiminen ole unohtunut. Verkoston jäsenten ideoimana rakennettiin maakuntaan naisten oma koneteknologian koulutus: Nicekone.
Nicekoneen hurahtaessa lokakuussa käyntiin tarjoutuu alueen emännille erinomainen mahdollisuus opiskella maatalouden koneteknologiaa pienryhmissä ja käytännön tilanteissa.
Kiinnostaako traktorin käsittely tai huoltaminen… entäpä maanmuokkaus, kylvökoneen säätäminen, kasvinsuojelun menetelmät tai tuorerehun valmistaminen? Vai löytyisivätkö kiinnostuksesi kohteet eläinruokinnan automatisoinnista tai maatilatalouden ja -verotuksen suunnittelusta?
Näiden ja monien muiden koulutusaiheiden lisäksi luvassa on myös opintomatkoja kotimaisiin maatalouskoneita valmistaviin yrityksiin ja ulkomaillekin.
Tervetuloa osallistumaan ja verkostoitumaan!
P.S. Jo etukäteen korjattakoon mahdolliset väärinkäsitykset: Varsin ahkerasti iltapäivälehtien ja Seiskan otsikoissa esiintyvä NiceKone-tanssiryhmä ei edusta koulutusohjelman virallista toimintaa!
torstai 20. syyskuuta 2012
torstai 13. syyskuuta 2012
Suomalaisesta ruokakulttuurista
Onko Suomessa
ruokakulttuuria? Tämän kysymyksen kuulee aika ajoin, kun keskustelee
ihmisten kanssa ruoasta ja ruoka-alan kehittämisestä. Wikipedian mukaan
”Ruokakulttuurilla tarkoitetaan ruoanlaittoon liittyviä tapoja ja
perinteitä, jotka usein yhdistyvät kansalliseen tai alueelliseen
kulttuuriin. Ruokakulttuuria voidaan pitää osana kansallista
identiteettiä. Ruokakulttuuri vaihtelee maittain ja alueittain.
Esimerkiksi italialaiseen ruokakulttuuriin kuuluu pizza, Ranskassa taas
patonki ”.
Liuta perisuomalaisia ruokalajeja ja -tapoja
Jos italialaiseen ruokakulttuuriin kuuluu pizza ja ranskalaiseen patonki, kuuluuko suomalaiseen kulttuuriin sitten makkara vai jokin muu? Kyllähän meillä noita omia perinteisiä kansallisruokia on kotoisan lenkkimakkaran (ja lauantaimakkaran, jee) lisäksi muitakin; mämmiä, kalakukkoa, karjalanpiirakkaa ja nimisuojattua Lapin puikulaa unohtamatta. Näistä yksittäisistä ruoka-artikkeleistako sitten koostuu kokonainen kulttuuri?
Ruokakulttuuri sisältää myös paljon muuta. Yhteenkuuluvuutta ja yhdessä ruoasta nauttimista, tapoja valmistaa ja nauttia ruokaa. Näitäkin meillä on, erityisesti erilaisiin juhlatilanteisiin kuuluu monia erilaisia ja usein jo kotoa opittuja tapoja ja perinteitä. Kukapa ei olisi kotona jotenkin osallistunut syntymäpäiväkakun tekoon, jouluruokien tai vaikkapa grilliherkkujen valmisteluun. Väittäisin, että kaikilla suomalaisilla on joitakin kokemuksia edellä mainitun kaltaisista tilanteista. Ja ihan varmasti ainakin noiden tuotosten nauttimisesta kaikilla on kokemusta.
Yhdessä puuhailua ja ajankäyttöä
Mietittäessä italialaista ruokakulttuuria monen mieleen piirtyy varmasti kuva pimenevästä kesäillasta ja koko suvun yhdistävästä illallisesta. Ja mielikuvaan liittynee usein myös se ajatus, että ruokailuun käytetään aikaa kauan, tunteja.
No, onhan meilläkin totuttu syömään yhdessä. Jo muinoin agraariyhteiskunnassa koko talon väki kokoontui yhdessä syömään päivän peltotöiden jälkeen. Nykypäivään asiaa siirrettäessä esimerkiksi voisi ottaa työpaikan yhteiset lounashetket. Aikaa meillä ei kyllä ruoasta nauttimiseen liiemmälti käytetä, ei ainakaan arkisin. Jonkin keskustelun mukaan jossakin Etelä-Suomen peruskoulussa ruokailuun on varattu aikaa vain kymmenisen minuuttia. Tuossa ajassa ruoan nauttimisesta tai ruokakulttuurista ei kyllä kannata mainita mitään.
Ruokakulttuuri vaihtelee alueittain ja maittain
Näin on ainakin ennen ollut. Ruoan antropologiaa joskus opiskelleet tietävät erot mm. itä- ja länsi-Suomen laatikko- ja keittoruokien välillä. Mutta onko nykyään enää hahmotettavissa alueellisia eroavaisuuksia? Joka kaupungissa ja kylässä kun tuntuu kuitenkin olevan samat ketjuravintolat ja niissä samat ruokalistat.
Tulevatko nykypäivän erot alueellisuudessa siitä, että varmimmin kalakukkoa saa Kuopion seudulta ja lörtsyjä Savonlinnasta? Taitaa kuitenkin olla niin, että näitäkin herkkuja saa erilaisista toritapahtumista ympäri Suomen. Jos Suomea kiertää turistina, niin hakemalla saa hakea sitä kunkin alueen omaa paikallista ruokatarjontaa. ABC:itä ja Rossoja on maa täynnä.
Ruokakulttuurin kehittämistä
Ruokakulttuurin kehittämisessä on varmasti paljon mahdollisuuksia. Tähän saumaan voi huoletta tarttua vaikka useampikin maakunta Suomessa. Omalaatuisen ruokakulttuurin kehittäminen on valttikortti monessakin mielessä, ehkä näin Suomeen saataisiin enemmän turisteja ja liiketoimintaa ja ainakin omalle porukalle vaihtelua ruokailuhetkiin.
Ruokakulttuurin tutkiminen ja kehittäminen on nähty niin tärkeäksi, että Helsingin yliopistoon on nimitetty kautta aikojen ensimmäinen Ruokakulttuurin professori. Tästä on hyvä jatkaa.
Päivi Mäntymäki
Liuta perisuomalaisia ruokalajeja ja -tapoja
Jos italialaiseen ruokakulttuuriin kuuluu pizza ja ranskalaiseen patonki, kuuluuko suomalaiseen kulttuuriin sitten makkara vai jokin muu? Kyllähän meillä noita omia perinteisiä kansallisruokia on kotoisan lenkkimakkaran (ja lauantaimakkaran, jee) lisäksi muitakin; mämmiä, kalakukkoa, karjalanpiirakkaa ja nimisuojattua Lapin puikulaa unohtamatta. Näistä yksittäisistä ruoka-artikkeleistako sitten koostuu kokonainen kulttuuri?
Ruokakulttuuri sisältää myös paljon muuta. Yhteenkuuluvuutta ja yhdessä ruoasta nauttimista, tapoja valmistaa ja nauttia ruokaa. Näitäkin meillä on, erityisesti erilaisiin juhlatilanteisiin kuuluu monia erilaisia ja usein jo kotoa opittuja tapoja ja perinteitä. Kukapa ei olisi kotona jotenkin osallistunut syntymäpäiväkakun tekoon, jouluruokien tai vaikkapa grilliherkkujen valmisteluun. Väittäisin, että kaikilla suomalaisilla on joitakin kokemuksia edellä mainitun kaltaisista tilanteista. Ja ihan varmasti ainakin noiden tuotosten nauttimisesta kaikilla on kokemusta.
Yhdessä puuhailua ja ajankäyttöä
Mietittäessä italialaista ruokakulttuuria monen mieleen piirtyy varmasti kuva pimenevästä kesäillasta ja koko suvun yhdistävästä illallisesta. Ja mielikuvaan liittynee usein myös se ajatus, että ruokailuun käytetään aikaa kauan, tunteja.
No, onhan meilläkin totuttu syömään yhdessä. Jo muinoin agraariyhteiskunnassa koko talon väki kokoontui yhdessä syömään päivän peltotöiden jälkeen. Nykypäivään asiaa siirrettäessä esimerkiksi voisi ottaa työpaikan yhteiset lounashetket. Aikaa meillä ei kyllä ruoasta nauttimiseen liiemmälti käytetä, ei ainakaan arkisin. Jonkin keskustelun mukaan jossakin Etelä-Suomen peruskoulussa ruokailuun on varattu aikaa vain kymmenisen minuuttia. Tuossa ajassa ruoan nauttimisesta tai ruokakulttuurista ei kyllä kannata mainita mitään.
Ruokakulttuuri vaihtelee alueittain ja maittain
Näin on ainakin ennen ollut. Ruoan antropologiaa joskus opiskelleet tietävät erot mm. itä- ja länsi-Suomen laatikko- ja keittoruokien välillä. Mutta onko nykyään enää hahmotettavissa alueellisia eroavaisuuksia? Joka kaupungissa ja kylässä kun tuntuu kuitenkin olevan samat ketjuravintolat ja niissä samat ruokalistat.
Tulevatko nykypäivän erot alueellisuudessa siitä, että varmimmin kalakukkoa saa Kuopion seudulta ja lörtsyjä Savonlinnasta? Taitaa kuitenkin olla niin, että näitäkin herkkuja saa erilaisista toritapahtumista ympäri Suomen. Jos Suomea kiertää turistina, niin hakemalla saa hakea sitä kunkin alueen omaa paikallista ruokatarjontaa. ABC:itä ja Rossoja on maa täynnä.
Ruokakulttuurin kehittämistä
Ruokakulttuurin kehittämisessä on varmasti paljon mahdollisuuksia. Tähän saumaan voi huoletta tarttua vaikka useampikin maakunta Suomessa. Omalaatuisen ruokakulttuurin kehittäminen on valttikortti monessakin mielessä, ehkä näin Suomeen saataisiin enemmän turisteja ja liiketoimintaa ja ainakin omalle porukalle vaihtelua ruokailuhetkiin.
Ruokakulttuurin tutkiminen ja kehittäminen on nähty niin tärkeäksi, että Helsingin yliopistoon on nimitetty kautta aikojen ensimmäinen Ruokakulttuurin professori. Tästä on hyvä jatkaa.
Päivi Mäntymäki
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)