Onko Suomessa
ruokakulttuuria? Tämän kysymyksen kuulee aika ajoin, kun keskustelee
ihmisten kanssa ruoasta ja ruoka-alan kehittämisestä. Wikipedian mukaan
”Ruokakulttuurilla tarkoitetaan ruoanlaittoon liittyviä tapoja ja
perinteitä, jotka usein yhdistyvät kansalliseen tai alueelliseen
kulttuuriin. Ruokakulttuuria voidaan pitää osana kansallista
identiteettiä. Ruokakulttuuri vaihtelee maittain ja alueittain.
Esimerkiksi italialaiseen ruokakulttuuriin kuuluu pizza, Ranskassa taas
patonki ”.
Liuta perisuomalaisia ruokalajeja ja -tapoja
Jos
italialaiseen ruokakulttuuriin kuuluu pizza ja ranskalaiseen patonki,
kuuluuko suomalaiseen kulttuuriin sitten makkara vai jokin muu? Kyllähän
meillä noita omia perinteisiä kansallisruokia on kotoisan
lenkkimakkaran (ja lauantaimakkaran, jee) lisäksi muitakin; mämmiä,
kalakukkoa, karjalanpiirakkaa ja nimisuojattua Lapin puikulaa
unohtamatta. Näistä yksittäisistä ruoka-artikkeleistako sitten koostuu
kokonainen kulttuuri?
Ruokakulttuuri
sisältää myös paljon muuta. Yhteenkuuluvuutta ja yhdessä ruoasta
nauttimista, tapoja valmistaa ja nauttia ruokaa. Näitäkin meillä on,
erityisesti erilaisiin juhlatilanteisiin kuuluu monia erilaisia ja usein
jo kotoa opittuja tapoja ja perinteitä. Kukapa ei olisi kotona jotenkin
osallistunut syntymäpäiväkakun tekoon, jouluruokien tai vaikkapa
grilliherkkujen valmisteluun. Väittäisin, että kaikilla suomalaisilla on
joitakin kokemuksia edellä mainitun kaltaisista tilanteista. Ja ihan
varmasti ainakin noiden tuotosten nauttimisesta kaikilla on kokemusta.
Yhdessä puuhailua ja ajankäyttöä
Mietittäessä
italialaista ruokakulttuuria monen mieleen piirtyy varmasti kuva
pimenevästä kesäillasta ja koko suvun yhdistävästä illallisesta. Ja
mielikuvaan liittynee usein myös se ajatus, että ruokailuun käytetään
aikaa kauan, tunteja.
No, onhan meilläkin totuttu syömään
yhdessä. Jo muinoin agraariyhteiskunnassa koko talon väki kokoontui
yhdessä syömään päivän peltotöiden jälkeen. Nykypäivään asiaa
siirrettäessä esimerkiksi voisi ottaa työpaikan yhteiset lounashetket.
Aikaa meillä ei kyllä ruoasta nauttimiseen liiemmälti käytetä, ei
ainakaan arkisin. Jonkin keskustelun mukaan jossakin Etelä-Suomen
peruskoulussa ruokailuun on varattu aikaa vain kymmenisen minuuttia.
Tuossa ajassa ruoan nauttimisesta tai ruokakulttuurista ei kyllä kannata
mainita mitään.
Ruokakulttuuri vaihtelee alueittain ja maittain
Näin
on ainakin ennen ollut. Ruoan antropologiaa joskus opiskelleet tietävät
erot mm. itä- ja länsi-Suomen laatikko- ja keittoruokien välillä. Mutta
onko nykyään enää hahmotettavissa alueellisia eroavaisuuksia? Joka
kaupungissa ja kylässä kun tuntuu kuitenkin olevan samat ketjuravintolat
ja niissä samat ruokalistat.
Tulevatko nykypäivän erot
alueellisuudessa siitä, että varmimmin kalakukkoa saa Kuopion seudulta
ja lörtsyjä Savonlinnasta? Taitaa kuitenkin olla niin, että näitäkin
herkkuja saa erilaisista toritapahtumista ympäri Suomen. Jos Suomea
kiertää turistina, niin hakemalla saa hakea sitä kunkin alueen omaa
paikallista ruokatarjontaa. ABC:itä ja Rossoja on maa täynnä.
Ruokakulttuurin kehittämistä
Ruokakulttuurin
kehittämisessä on varmasti paljon mahdollisuuksia. Tähän saumaan voi
huoletta tarttua vaikka useampikin maakunta Suomessa. Omalaatuisen
ruokakulttuurin kehittäminen on valttikortti monessakin mielessä, ehkä
näin Suomeen saataisiin enemmän turisteja ja liiketoimintaa ja ainakin
omalle porukalle vaihtelua ruokailuhetkiin.
Ruokakulttuurin
tutkiminen ja kehittäminen on nähty niin tärkeäksi, että Helsingin
yliopistoon on nimitetty kautta aikojen ensimmäinen Ruokakulttuurin
professori. Tästä on hyvä jatkaa.
Päivi Mäntymäki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti