Anna mun olla syypää sun hymyyn

Aina ei naurata.

Elämä tarjoilee monesti haasteita, joiden kanssa pyristely imee voimat ja hyydyttää hymyn. Työelämässä mm. kova työkuorma, aikataulupaineet, riittämättömyyden tunne, vaikeat ihmissuhteet saattavat olla syitä hiipuneeseen hymyyn.

Mikään ei minusta ole surullisempaa kuin se, että työstä katoaa ilo. Se on tragedia yksikössä ja monikossa - se syö yksittäistä miestä/naista, mutta myös koko työyhteisöä.

Miten työniloa voi pitää yllä?  Miten kannustaa muita? Miten auttaa työkavereita iloitsemaan työstä? 

Näitä pohtiessani päässäni soi rap-artisti Jare Henrik Tiihosen alias Cheekin yksi biisi. Sen kertosäkeessä lauletaan ’anna mun olla syypää sun hymyyn’. Tuo puhuttelee. Tuota minä tahtoisin – olla syypää toisten hymyyn.

Mitäpä jos tässä on meille työpaikoille uusi mantra. Jospa alkaisimme oikein urakalla kerätä työkavereiden hymyjä ja alkaisimme kisata keskenämme työkavereiden kannustamisessa, innostamisessa ja tukemisessa.

Toisen tsemppaamisessahan on hurja voima. Monesti ei tarvitse tehdä suuria – pienet eleet ja sanat, joilla osoittaa hyväksyntää, myötäelämistä, kannustusta – merkitsevät. ’Teit hienosti tuon, onnistuit hyvin eilen, nätti pusero, komea solmio’ - noilla pääsee jo hyvin alkuun. Kuormat kevenevät, usko pärjäämiseen vahvistuu ja hymy hiipii takaisin.

Eikä hyötyjä ole vain tsempin saanut kollega – vaan sinä – syypää toisen hymyyn!

Tytti Isokangas
Innovaatioverkoston koordinaattori
Frami Oy

Yhteistyössä on voimaa!

”Parvet, laumat ja yhdyskunnat tarjoavat monien eläinlajien yksilöille mahdollisuuden selviytyä ravinnonhankinnasta, vihollisista tai suvunjatkamisesta. Toiset toimivat
yhdessä harhauttaakseen saalistajiaan, toiset taas muuttavat suurina parvina talvehtimaan lämpimämmille alueille. Osa eläinyhteisöistä on vain lyhytaikaisia
muodostelmia, toiset puolestaan elinikäisiä kollektiiveja. Joidenkin tavoitteena on kasvattaa yhdessä johtajan jälkeläisiä, toisissa ryhmissä taas kilpaillaan ankarasti
hyvistä pesimäpaikoista. Ryhmittymiseen ryhdytään joka tapauksessa siitä syystä, että muiden seura takaa suotuisammat elinolot kuin yksittäiselle yksilölle on tarjolla. ”(suora lainaus Tieteen Kuvalehti, verkkosivu, TK nr 18, 2010 Anders Priemé)

Niin, samaa vertauskuvaa voisi aivan yhtä hyvin mielestäni käyttää myös alueen vetovoimaisuudesta. Kilpailu pitää yritykset elossa, se on totta. Mutta tulee kuitenkin tunnistaa ne yhteiset voimatekijät, joilla aluetta tehdään tunnetuksi, sillä yksin kukaan ei ole mitään.

En usko, että yksikään kaupunki menestyisi erinomaisellakaan messukeskuksella ilman, että tarjolla olisi myös laadukasta ja monipuolista majoitusta, ravintolapalveluista nyt puhumattakaan. Toisaalta suurikin majoituskapasiteetti huutaisi varmasti tyhjyyttään, jollei sillä olisi sopivaa seuralaista – paikkaa, jonne sadat, kenties tuhannetkin asiakkaat löytäisivät tiensä erilaisiin tapahtumiin.
 
Seinäjoellakin ”kilpaillaan hyvistä pesimäpaikoista” – tässä tapauksessa potentiaalisista kokous- ja tapahtuma-asiakkaista, mutta kuitenkin sopiva pilke silmäkulmassa. On ollutkin mahtavaa todeta se yhteishenki ja yhteinen tahtotila, joka alueen toimijoista huokuu.

Seinäjoki Congress tarjoaa asiakkaalleen täysin maksuttoman palvelun niin kokous-, majoitus- kuin ravintolapalveluidenkin tarjoamisessa ja varaamisessa. Mutta vähintään yhtä tärkeää on mielestäni se, että se tarjoaa alueen toimijoille uudenlaisen alustan miettiä yhdessä Seinäjoen heikkouksia ja vahvuuksia. Vahvuudet tunnistamalla löydetään herkemmin potentiaalisin asiakasryhmä ja toisaalta – heikkoudet tunnistamalla osataan kehittää toimintaa oikeaan suuntaan.

Kumppaniverkostomme kattaa alueen niin pienemmät kuin suuremmatkin toimijat. Jälleen viime tapaamisessamme pohdimme yhdessä sitä, mihin haluamme toimintaamme suunnata. Jokaisen kumppanin ääni on yhtä tärkeä ja niin uskon jokaisen kokevankin. Yhteiset asiat kulminoituvat välillä pieniinkin asioihin - vaikkapa siihen, miten yksittäinen ravintola pääsee eroon terassinpöytiä kansoittavista kirvoista (lue: puista).

”Ryhmittymiseen ryhdytään joka tapauksessa siitä syystä, että muiden seura takaa suotuisammat elinolot kuin yksittäiselle toimijalle on tarjolla”.

Yhdessä tuumin siis kirvantalkoisiin! 



Niina Koskipalo
myyntipäällikkö
Seinäjoki Congress Oy

Käyttäjätiedosta potkua bisnekseen

Käyttäjälähtöisyydestä, käyttäjien huomioimisesta ja käyttäjätiedon hyödyntämisestä on puhuttu jo vuosia todella paljon. Käyttäjälähtöisyys tuntuu tulevan nenän eteen jokaisen kadunkulman takaa ja sitä voisi jopa kuvailla ubiikiksi eli jokapaikan ilmiöksi. Onko käyttäjälähtöisyys sitten koko totuus ja saavuttaako sen avulla menestyksen? 

Tuohon ei varmastikaan ole yhtä ja oikeaa vastausta. Huomioimalla ja tuntemalla käyttäjät (tässä tekstissä sama kuin asiakkaat), sekä ottamalla heidät osaksi toimintaasi saatat saada menestystä ja lisäarvoa toiminnallesi. 

Esimerkiksi S-ryhmän asiakasomistajia suomessa on yli 1,8 miljoonaa ja ketjulla näyttäisi menevän aika kovaa. Ketjulla on huoltoasemia, ravintoloita, kauppoja ja muita palveluita, jotka vastaavat asiakasomistajan kaikkiin tarpeisiin. Lisäksi S-etukortti rekisteröi hirvittävän määrän tietoa sinusta jokaisella kauppakäynnilläsi.

Ääripäänä voidaan nähdä Lidl, joka ei huomioi asiakkaitaan yksilöllisesti millään tavoin. Sen liikkeet ovat identtisiä jokaisessa Suomen kaupungissa, eikä ole väliä ostatko kaupasta ruokaa viidellä eurolla vai 1000 eurolla kuussa. Sama hinta, samat tarjoukset ja sama palvelu kaikille asiakkaille. 

Kumpikin kauppaketju pärjää oikein hyvin ja se osoittaa mielestäni, että ei ole yhtä oikeaa strategiaa. Kuitenkin voisin kuvitella, että kumpainenkin ketju tuntee asiakaskuntansa eli käyttäjänsä todella hyvin ja tietää mitä me kuluttajat arjessamme kaipaamme tarjouslohen, perunoiden, juuston, voin ja muiden perustuotteiden lisäksi. Tässä puhumme siis käyttäjätiedosta, jota kaikkien, siis aivan kaikkien, yritysten tulisi hyödyntää. 

Seuraavassa muutama perustelu käyttäjätiedon hyödyntämiselle:

• Myydäkseen tuotteita yritykset tarvitsevat tietoa muuttuvista asiakastarpeista ja voivat ennustaa tulevaa pärjätäkseen kilpailussa. 
• Palveluliiketoiminta on pohjimmiltaan asiakkaan prosessien tukemista ja niiden tukeminen on hirvittävän vaikeaa tuntematta asiakasta. 
• Asiantuntijayritysten tulee tunnistaa asiakkaidensa osaamistarpeet, jotta se osaa tarjota oikeita palveluita oikeaan aikaan. 
• Käyttäjätieto ohjaa myös yritysten toimintaa suuressa mittakaavassa ja parhaillaan se parantaa toimitusketjun hallintaa teollisuusyrityksissä.

Käyttäjätietoa voidaan siis käyttää luomaan lisäarvoa yrityksen kaikissa prosesseissa. Ei ollenkaan huono juttu! Voit pohtia kannattaako käyttäjälähtöisyys suuressa mittakaavassa, mutta kaikesta huolimatta suosittelisin keräämään ja hyödyntämään käyttäjätietoa toiminnassasi. 

Voit aloittaa oikein hyvin keräämällä seuraavia tietoja:

• Asiakkaan ajantasaiset yhteystiedot 
• Tiedot aikaisemmista kontakteista eli mitä, milloin ja miten 
• Ostohistoria eli mitä tuotteita ja palveluita ostettu ja milloin 
• Asiakkailta saatu palaute ja reklamaatiot 
• Itse kerätty “hiljainen tieto” asiakkaasta

Ei vaikuta kovin monimutkaiselta, mutta se vaatii vähän vaivaa ja viitseliäisyyttä sinulta. Kaiken lisäksi hyödyt tulevat esiin vasta viiveellä. Tsemiä käyttäjätiedon hyödyntämiseen! 

Ari Aarniovuori

Kohti pelkoa ja sen yli

Pimeää, ahtaita paikkoja, puheiden pitämistä, lentämistä. Niitä kaikkia olen pelännyt. Kilpailuhenkisenä ihmisenä olen erityisesti kuitenkin pelännyt epäonnistumista ja siitä väistämättä seurannutta häpeää.

Pelkääminen sai minut nuorempana usein välttelemään tilanteita, joissa jouduin kohtaamaan pelkojani ja epäonnistumisen uhkaa. Nykyään ajattelen, että on tärkeää tehdä juuri niitä asioita, jotka pelottavat. Niissä hetkissä on nimittäin kasvun mahdollisuus. Itseni altistaminen omille peloilleni ja sen huomaaminen, että asioista selviää sittenkin, on tuonut elämääni valtavasti onnellisuutta.

Nykyään tavoitteenani onkin valita vaihtoehdoista melkein aina se, joka pelottaa.

Rohkeutta olla huono

Esimerkiksi kirjoittaessani erilaisia tekstejä vaikeimmalta tuntuu aloittaminen. Ennen aloittamista kaikki on avoinna. Ennen kuin riviäkään on paperilla, tekstistä voi tulla millainen vaan. Jokainen kirjoitettu lause kasvattaa riskiä, että teksti epäonnistuu. Myös tekstin käsistä päästäminen on ollut minulle aina hankalaa; kirjoitustahan kun voisi hioa ja yksityiskohtia tarkistaa loputtomiin.

Kunnes oivalsin ikivanhan totuuden, joka pätee niin kirjoittamiseen kuin moneen muuhunkin asiaan elämässä (ml. aluekehittäminen): pitää uskaltaa olla huono. Vain siten uskaltaa aloittaa, tehdä ja ryhtyä. Tarttua toimeen. Silloin saa harjoitusta ja parhaassa tapauksessa voi kehittyä hyväksi, jopa parhaaksi. Mutta ensin on uskallettava ottaa riski, että epäonnistuu ja on huono.

Mukavaa viikkoa! Kannustan meitä kaikkia uskallukseen!

Hannemari Niemi