Mistä on hyvä kokouskaupunki tehty?

Kokouskaupungiltahan odotetaan perinteisesti sitä, että se tarjoaa erinomaiset kokous- ja majoitustilat, on helposti saavutettavissa ja mahdollistaa siirtymiset paikasta toiseen helposti ja nopeasti. Vuosikymmenien osaaminen pienten ja isojen tapahtumien organisoinnissa ja toteuttamisessa näkyy varmasti rutinoituneena tekemisenä ja herättää luottamusta asiakkaissa.

Oli kyse sitten kokouksesta, konferenssista tai vaikkapa messusta, mitä me kuitenkin todellisuudessa tapahtumaltamme odotamme? Toki on helpottavaa huomata jo prosessin alkuvaiheessa, että puitteet ovat oikeanlaiset, työkalut ajanmukaiset ja palvelu ammattimaista.

Näillä ei kuitenkaan luoda vielä elämyksiä, niitä kuvia, jotka piirtyvät verkkokalvoomme ikuisesti.

Mikään ei ole hienompaa kuin se, että saa jokaiselta elämänpolultaan kerättyä mukaansa pienen palan paikan historiaa, kulttuuria ja omalaatuisuutta, jota sitten tutkiskella ja muistella vielä vuosienkin päästä. 

On rikkaus, että meiltä täällä Seinäjoella on hienot puitteet tapahtumatyypistä riippumatta, mutta vielä rikkaampaa on se, että kaikkien niiden puitteiden takaa löytyvät ihmiset, jotka ovat ylpeitä siitä, mitä tekevät ja ovat valmiita antamaan kasvot toiminnalleen.

Seinäjoki kasvaa ja kehittyy hurjaa vauhtia. Onnekseni olen saanut huomata, että kaiken tämän kehityksen vauhdissa on kuitenkin pysynyt henkilökohtainen palvelu, asiakkaan tarpeiden ja toiveiden arvostaminen ja ennen kaikkea ylpeys siitä, että meillä täällä Seinäjoella ”maharotoonta ei ookaan”. 

Rokkaavinta ja tasaasinta

Jos haluat yllättää yrityksesi henkilökunnan rock-kokouksella tai vaikkapa ”maailman tasaisimmalla kokouksella”, voit olla varma, että me sen myös mahdollistamme. Me emme huku suuriin massoihin eikä meille asiakas ole ”yksi monista”, vaan haluamme kaikessa toiminnassamme kunnioittaa sitä, että asiakas sen leivän pöytään tuo.

On ollut ilo olla todistamassa sitä yhteishenkeä, mikä alueen toimijoilla on! Niin pienet kuin suuretkin toimijat ovat lyöneet viisaat päänsä yhteen pohtiakseen sitä, miten Seinäjoesta tehtäisiin entistäkin houkuttelevampi kokouskaupunki. 

Sitä ei tehdä pelkästään hienoilla tiloilla ja toimivilla kulkuyhteyksillä, tarvitaan myös sydäntä ja tervettä ylpeyttä siitä, mitä on ja mitä tekee.

Nostakaamme siis kaikki yhdessä tuumin Seinäjoki Suomen kokouskaupunkien kärkikaartiin, se on siellä paikkansa ansainnut!

Niina Koskipalo

Seinäjoki Congress Oy

Käyttäjät mukana tuotekehityksessä?

Käyttäjälähtöisyys, käyttäjäkeskeisyys, käytettävyys, ihmiskeskeisyys, Design for All, käyttäjäkokemus, palvelumuotoilu… 

Siis mitä näillä kaikilla termeillä ajetaan takaa? Kaikki termit viittaavat käyttäjää huomioiviin ja osallistaviin suuntauksiin ja menetelmiin, joilla kaikilla on samankaltainen tavoite parhaan mahdollisen vuorovaikutuksen saavuttamiseksi käyttäjän, tuotteen ja tehtävän välille. Mutta miten yritykset voivat onnistua tässä käytännössä?

Kysymykseen ei varmasti kenelläkään ole yksiselitteistä ratkaisua ja välillä tuntuu, että jokaisella joka asiasta tietää (tai luulee tietävänsä) on oma vahva näkemyksensä.

Tämän kevään aikana asiaan on kuitenkin saatu hiukan selkoa ”Käyttäjäkeskeisen palvelu- ja tuotekehityksen koulutusohjelmassa”. Ohjelmassa on nimensä mukaisesti perehdytty käyttäjäkeskeisyyteen monista eri näkökulmista neljän koulutuspäivän aikana. Vielä viimeinen rutistus odottaa tuossa kuukauden päästä ja sitten homma on paketissa.

Koulutuspäivien aikana on opittu monia eri menetelmiä ja tapoja ottaa käyttäjät osaksi tuotekehitysprosessia, mutta jos muutama ydinajatus pitäisi opeista esittää, niin…

• Tunnista käyttäjät, jotka rakastavat tuotteitasi yli kaiken ja vahvista tätä suhdetta olemalla heidän kanssaan tiiviissä vuorovaikutuksessa ja ottamalla heidät osaksi prosessejasi
• Tunnista käyttäjät, jotka vihaavat ja torjuvat tuotteesi.  Selvitä miksi näin on tapahtunut ja pyri ratkaisemaan ongelma jos suinkin mahdollista.
• Käyttäjän huomioimisen ja osallistamisen ei tarvitse olla ydinfysiikkaa. Yksinkertaisimmillaan voit hankkia käyttäjille kokemuksia tuotteestasi, kerätä arvioita ja palautetta, sekä työskennellä yhdessä tuotekehittäjien kanssa jotta tieto hyödynnetään tehokkaasti.
• Et voi luottaa siihen, mitä käyttäjät sanovat tarvitsevansa. Keskity havaitsemiisi ongelmiin ja haasteisiin. Jo aikoinaan Henry Ford totesi, että jos hän olisi kysynyt asiakkailta, he olisivat halunneet nopeampia hevosia.

Käyttäjien huomioon ottaminen ja osallistaminen tuotekehitykseen ei missään nimessä ole helppoa, mutta ei siitä oikeasti kannata tehdä ydinfysiikkaa. Oma sitoutuminen on usein se suurin haaste.

Kannattaa myös muistaa, että nyt tehty työ on satsaus tulevaan ja hyödyt näkyvät vasta seuraavissa tuotesukupolvissa. Tämä kirjoitus on ehkä parasta lopettaa anonyymin ajattelijan mietteeseen:

”The joy of an early release lasts but a short time. The bitterness of an unusable system lasts for years.”

Ari Aarniovuori

Liikunta meni virtuaaliksi

Kun katsoo peräpeiliin, liikunnan megatrendeiksi kasvoivat juoksu ja zumba. Mitä niiden jälkeen? Mitä seuraavaksi?

Liikunnasta tulee virtuaalista. Liikunta puskee kaikkien digitaalisten välineiden ja kanavien kautta jokaisen kuluttajan kotiin, työpaikalle ja taskuun. Halusit liikkua tai et, sinusta tulee virtuaaliliikunnan orja tai syntipukki, joka ei toteuta annettuja liikuntakäskyjä. Vauhtia muutokseen Suomessa tulevat antamaan isot kaupan keskusliikkeet.

Liikunnan virtualisoituminen on jo pitkällä. Pelikonsoleiden olemassaolon oikeutus monessa kotitaloudessa perustuu siihen, että ne sisältävät pelejä, jotka aiheuttavat fyysistä aktiivisuutta pelaajalle.

Kännykän kylkiäisenä on pelejä ja ohjelmistoja, jotka motivoivat liikuntaan tai antavat liikunnallista viihdettä vapaa-aikaan. Kuntosalilla sinulla on mahdollisuus osallistua virtuaaliohjaajan pakarajumppaan. Ohjaajan valitset luonnollisesti itse laajasta hahmovalikoimasta. Ensimmäiset sovellukset on olemassa myös robottien ohjaamista liikuntatuokioista.

Askelmittarin keräämä aktiivisuus siirtyy karttapohjaan ja voit seurata, miten liikut Välimeren rantaviivalla ja ihailla samalla maisemia. Sykemittarin tiedot jaetaan treenikavereiden kanssa webbipalvelussa. Facebookissa ihmettelet, miten kaverit ehtivät pyöräilemään tai salille joka päivä. Aamulla näet työpaikan virtuaaliakvaarioissa maha pystyssä kelluvan kalan. Se on sinun nimikkokalasi, joka viestittää olemuksellaan siitä, että olet liikkunut oman hyvinvointisi näkökulmasta riittämättömästi ja kalasi on kuollut, kuten pian sinäkin, jos et liiku tai muuta elämäntapatottumuksiasi.

Keskusliikkeet ottavat osansa

Olen ihmetellyt pitkään, missä liikuntabisneksestä ovat isot keskusliikkeet. Ennustan, että kaksi isoa kaupan keskusliikettä tulevat jakamaan siivun markkinoista lähitulevaisuudessa ja isolla ryminällä. Isoilla keskusliikkeillä on kassa kunnossa vallata iso osa kasvavista markkinoista.

Käsittääkseni ensimmäisiä kokeiluja ja pilotteja on ollut jo. Keskusliikkeet myyvät jo  liikuntavälineitä ja –varusteita. Miksipä eivät tuottaisi ja myisi hyvinvointi- tai liikuntapalveluja, myös virtuaaliliikuntaan. Samalla kun teet viikonloppuostoksia hypermarketista, ostat myös seuraavan viikon liikuntakerrat.

Toisaalta kauppaketjujen mukaan tuleminen on jopa aavistuksen pelottava ajatus. Höylätessäsi vihreää tai pallokorttia kassalla sanoo näennäisesti ystävällishenkinen kassavirkailija: ”Näitä oluita ja grillimakkaroita ei sitten tänään saakaan mukaan,  sillä kahden viime viikon liikuntamäärät ovat liian matalia. Seuraava ostomahdollisuus on, kun olet liikkunut 5000 kalorin edestä.” Siinä sitten palauttelet ostoksiasi takaisin. Puna nousee kasvoille, kun naapurin perfektionistiliikkuja katselee nenän vartta pitkin epätoivoista räpistelyäsi ja kuuntelee selittelyäsi.

Liikkuja muuttuu varmasti

Liikunnan virtualisoitumisen funktio on tällä hetkellä viihde. Sillä yritetään saada liikunnasta hauskempaa niin motivoinnin kuin seurannankin osalta. Onko se sitä? Erilaiset laitteet, sovellukset ja järjestelmät keskustelevat vaihtelevasti keskenään ja monesti tietojen siirtäminen ja päivittäminen on tuskallista. Yksikertainen pelaaminen on helpompaa, mutta miten pitkään se motivoi ja onko se oikeasti tuloksellista tai voidaanko hyvällä omallatunnolla edes puhua liikunnasta.

Maailma muuttuu. Muuttuuko liikunta? Liikkuja on se, joka varmuudella muuttuu eniten, suuntaan tai toiseen. Viekö liikunnan virtualisoituminen aikaa oikealta liikunnalta vai helpottaako se liikkumista oikeasti?

Liikunnan virtualisoitumisesta ja konsolipelaamisen integraatiosta on mahdollisuus ammentaa lisää ajatuksia 29.5.2012 Kuortaneen urheiluopistolla pidettävässä Tulevaisuusfoorumissa. Lisätietoja http://frami.fi/liikuntapelialan-tulevaisuusfoorumi. Tervetuloa mukaan!

Ari Puro-Aho

Naurattavaa työpäivää

Kun aloitin työt nykyisessä työpaikassani, yllätyin iloisesti huomatessani, että yhtiön ääneen lausuttu arvo on ”tekemisen ilo”. Kirjaimellisesti tämä tarkoittaa, että ”Arvostamme toisiamme ja toistemme osaamista. Toimimme avoimesti, positiivisesti ja toisiamme kannustaen. Ratkomme haasteita ja iloitsemme onnistumisista.”  

Mikä parasta, lause ei ole jäänyt pelkästään sanahelinäksi, vaan käytännössä näin myös toimitaan. Ja sitä paitsi meidän firmassa nauretaan paljon!

Nauraminen kannattaa tutkitustikin

Nauraminen kannattaa tutkimustenkin mukaan. Esimerkiksi terveystieteiden tohtori Pirjo Vesa (2009) on selvittänyt huumorin suhdetta työhyvinvointiin. Vesan mukaan nauraminen tekee hyvää paitsi fyysiselle terveydelle, myös erityisesti mielen hyvinvoinnille.  

 Tutkimustulosten mukaan positiivinen huumori, joka ei loukkaa ketään, edistää mielen hyvinvointia monin tavoin. Huumorin avulla suhteutamme arjen asioita toisiinsa nähden ja esimerkiksi stressaavien työtilanteiden mittasuhteet tulevat selkeämmin esiin. Kyllä vaan, käytännössä todettu monta kertaa.

Nauramisella me-henkeä ja lennokkaita ideoita

Fyysisen terveyden ja mielen hyvinvoinnin lisäksi nauraminen parantaa työhyvinvointia. Yhdessä nauramisella ja positiivisella huumorilla lisätään työpaikalla keskinäistä avoimuutta ja me -henkeä sekä rakennetaan pysyvää yhteisöllisyyden tunnetta. Kannattaa siis järjestää itselleen, läheisilleen ja työkavereilleen nauruntäyteisiä hetkiä aina kun voi!

Töissä hyvinvoiva ihminen on nimittäin työssään myös motivoitunut, tehokkaampi, luovempi ja idearikkaampi. Huumori on tärkeä elementti luovuuden syntymisessä. Vakavamielisen puurtamisen sijaan monet suomalaiset työpaikat kaipaisivatkin hersyttelyä. Onko esimerkiksi kokousten ja palaverien pakko olla aina yhtä puisevia? Naurua kehiin ja innovatiiviset ideat lähtevät paremmin lentoon!

Olenkin sitä mieltä, että jos emme osaa iloita työssä, hukkaamme yhden kolmasosan elämästämme. Ja elämä on ihmisen parasta aikaa, kuten Matti Nykänen on sen tiivistänyt. 

Hannemari Niemi
kehittämispäällikkö

Spedeilyn ytimessä

Spedeily oli termi, jota käytettiin armeijassa paljon. Se oli määritelmä hölmöilylle, jota ei kurinalaisessa joukossa kaivattu.  Kun huudettiin ”viheltää”, niin kaikkien piti syöksyä maahan.

Muistan tilanteen, jossa seison puhuttelussa.  Aloitin puolustuksen sanoilla ”Herra luutnantti, ajattelin...”. Muuta ei tarvinnutkaan sanoa.  ”Ylimatruusi Ketolan tehtävä ei ole ajatella, vaan toimia niin kuin käsketään”.

Jos tarkastelemme menestystarinoita, niiden taustalta löytyy järjettömiä ideoita. Ideat paperilla näyttävät vielä hullummilta. Miltä kuulostaisi peli, jossa ammutaan linnuilla possuja? Miltä tuntuisi lähteä projektiin, jossa rakennetaan huvipuisto Alahärmään keskelle peltoa. Varsinaista spedeilyä!

Spede Pasanen tuotti ja käsikirjoitti lukuisia elokuvia ja tv-sarjoja. Hän oli keksijä, joka oli aina uusien ajatusten lähteillä. Speden ideoilla työllistettiin viihdetaiteilijoita, luotiin suuria uria ja tuotettiin sisältöjä tv-kanaville.

Nykyään karu totuus on se, että Suomi on pullollaan työttömiä tuottajia. He ovat koulutettuja ja armeijamaisen tehokkaita projektinvetäjiä. Työtön tuottaja, se olisi Speden mielestä luultavasti käsittämätön ajatus.

Dingo, Sunrise Avenue, Reckless Love  –  kaikki bändejä, jotka eivät kelvanneet kenellekään. Joku kuitenkin näki jotain, mitä muut eivät nähneet.  Se on tuottamisen ja yrittämisen ydintä. Se on toimintaa, jossa tuottaja työllistää ideallaan itsensä ja pitkällä aikavälillä monia ihmisiä. Se ei ole armeijamaisen tarkkaa projektinhallintaa, vaan rohkeaa leikkimistä ja spedeilyä!  

Osku Ketola

Täysin uutta ei synny suunnittelemalla

Oletko kokeillut viedä kukkia kotiin ilman syytä? Entä oletko kokeillut positiivisen ajattelun voimaa? Kuulostaa yksinkertaiselta ja ehkä hieman kuluneelta ja typerältäkin. Yksi on kuitenkin varmaa: kokeilematta et voi tietää, mitä tapahtuisi, jos vaikka veisit kukkia vaimolle tänä iltana.

Esimerkki on hyvin yksinkertainen, uuden kokeilua on helppo väheksyä myös työ- ja yrityselämässä. Tekemällä asiat samalla tavalla kuin ennenkin on helppo pysytellä omalla mukavuusalueellaan. Kuitenkin uutta kokeilemalla ja rutiineja rikkomalla voi oivaltaa jotain, mitä pelkästään suunnittelemalla ei keksi koskaan.

”Suunnitelma ei yleensä kerro nurkan takana olevaa mahdollisuutta ennen kuin tämä mahdollisuus on luotu ottamalla joitain toteutuksen askelia. Tarkat suunnitelmat sen sijaan tuovat helposti esiin uusia riskejä ja epävarmuustekijöitä nykytilanteesta katsottuna” (Anssi Tuulenmäki: Lupa toimia eri tavalla)

Suomi on suunnittelun suurvalta. Siitä huolimatta parhaat strategiset innovaatiot eivät useinkaan synny suunnittelemalla. Esimerkiksi Ikeaa voidaan pitää strategisena innovaationa, jonka menestys ei todellakaan perustu pelkkään massatuotantoon. Uskon, että jokainen Ikeassa joskus käynyt tietää, miten he toimivat eri tavalla verrattuna muihin huonekalualan yrityksiin. 

Menestys ja jokin täysin uusi ei siis synny suunnittelemalla. Miten sitten pitäisi edetä? Ajattele suuresti mutta etene suurta ajatusta kohti pienesti. Pienillä, nopeilla ja halvoilla kokeiluilla voidaan löytää toimivia ratkaisuja, kun tavoite on selkeä.

Millainen on maailman paras puisto? Entä maailman paras yökerho? Miten SM-liigan katsojat saadaan jäämään halliin pelin jälkeen? Toimisiko hidas kassa? (Viimeinen muuten löytyy Espoon Isosta Omenasta). Nämä ovat kaikki Aalto yliopiston Mind-tutkimusryhmän kokeiluja, joilla tavoitellaan strategisia innovaatioita. Aiomme Innovaatioverkostossa tutustua tänä vuonna kokeilukulttuuriin tarkemmin Mind -tutkimusryhmän ja eri puolilta Suomea olevien kehitysyhtiöiden kanssa.

Kokeiluihin ja strategisiin innovaatioihin voit tutustua tarkemmin lukemalla Anssi Tuulenmäen kirjan Lupa toimia eri tavalla.

Jos vapaa-ajallasi haluat toimia hieman eri tavalla, niin leivo vaikka seinänaapureille pullaa ja tutustu Meiju Niskalan arjen löytöretkeilijöihin: www.arjenloytoretkeilijat.fi

 
Riitta Suomalainen

Se on kiinni asenteesta

Pitkä talvi on selätetty ja kevät tekee tuloaan. Oma mieli piristyy päivän pidentyessä, ja auringon paistaessa talven raiskaaman luonnon karuutta ei huomaa samalla tavoin kuin synkän harmaana päivänä. Kevät on kaikin tavoin positiivista aikaa. Luonto herää henkiin ja uuden elämän versoamista ei voi synkinkään synkistelijä olla huomaamatta. Ihmiset tulevat ulos koloistaan ja puuhastelevat kaikenlaista intoa ja energiaa puhkuen. 

Nyt on juuri sopiva aika heittää pökköä pesään ja antaa sen estottoman sisällämme asuvan pikku-positiivarin päästä valloilleen. Ei tee kenellekään pahaa joskus kokeilla, mitä siitä seuraa, jos tietoisesti yritämmekin löytää asioista kuin asioista positiivisia puolia. Ken uskaltaa poiketa rutiineista, voikin yhtäkkiä huomata löytäneensä polun, jota kulkiessa voi itsestä putkahtaa esiin uusia yllättävänkin miellyttäviä ominaisuuksia.

Teen työtä, jossa minun on suorastaan pakko olla jatkuvasti positiivinen. Vaikka kuinka tekisi ajoittain mieli olla NIIN jossain aivan muualla kuin täällä kaamoksen ja jääkarhujen maassa. Erityisesti vaikkapa auton jäisiä ikkunoita raapatessa jääkapuloiksi kohmettunein sormin tai aamulla kellon soidessa säkkipimeässä, jolloin aamusta sen yleismaailmallisessa merkityksessä ei ole tietoakaan.  Vaikka kuinka yön aikana satanut puolen metrin lumikerros ärsyttäisi, en voi töihin päästyäni jatkaa itsesäälissä vellomista itseni ja kaikkien muiden saman kohtalon kokeneiden vuoksi, koska juuri tästä kaikesta pitäisi löytyä se valoisa ja poisitiivinen puoli, minkä vuoksi tänne kannattaa houkutella myös muita tulemaan.

Tuntuuhan se joskus hullulta havitella ulkomaisia yrityksiä näille leveysasteille. Mutta mitä tulisi elämästä, ellei meillä olisi positiivisen ajattelun synnyttämää rohkeutta yrittää mitään?

Ihania paikkoja on maailma pullollaan, mutta kyllä sitä kultaa löytyy meidänkin jalkojemme alta. Näin kevätauringon häikäistessä kirkkaammin vedetään ne positiivisilla linsseillä varustetut aurinkolasit silmille vaikkapa vain joksikin aikaa! Näköpiiriin saattaa tulla jotain sellaista, jota emme ole koskaan aikaisemmin huomanneetkaan. Ja yksi juttu vielä. Hymy on aika tehokas keino virittyä sille positiiviselle taajuudelle.

Ei kun suut hymyyn!

Elisabet Kivimäki