Nicekone-hanke [lue: naiskone-hanke] on käynnistynyt täydellä vauhdilla vuoden vaihteessa. Se on eteläpohjalaisille maatilojen naisille suunnattu koulutushanke, jossa opitaan käyttämään maatilan koneita. Siellä ajetaan traktoria, käytetään kylvökonetta, puidaan ja kuivataan viljaa. Ja paljon muut
Mukaan on lähtenyt monenlaisia leidejä: juuri sukupolvenvaihdoksen tehneitä, jo pidempään tilalla asuneita, mutta vastikään teknologia-asioista kiinnostuneita, jonkinlaisen poikkeustilanteen kokeneita, jne. Yhteistä heille kaikille on halu oppia lisää aiheesta, joka on perinteisesti koettu miesten ”hiekkalaatikoksi”.
Mikä saa naiset kiinnostumaan teknologiasta? No, meitä naisia on moneksi ja syitä monia. Joillakin syttyy halu oppia teknologiasta enemmän, halu oppia käyttämään koneita ja siten olla tasaveroinen toimija tilalla. Taustalla saattaa olla myös jonkinlainen sairaus- tai kriisitilanne. Miltä tuntuisi ottaa iso maatila haltuun poikkeustilanteessa ilman minkäänlaista tai hyvin vähäisellä kokemuksella? Varmasti hyvin raskaalta. Kun vielä kaiken joutuu opettelemaan kantapään kautta. Näihin haasteisiin Nicekone pyrkii vastaamaan: antamaan eväitä maatilojen arkeen, helpottamaan ja madaltamaan kynnystä tarttua tosi toimiin tilanteessa kuin tilanteessa.
Vertaistuella vauhtia traktoriin
Ohjelmasta on jo saatu muutama näyte. Teemaillassa mietimme maatalouden tulevaisuutta. Aihetta lähdettiin pohtimaan mm. tulevaisuuden skenaarioiden kautta. Miltä maailma näyttäisi esimerkiksi Runsauden sarvi tai Niukkuuden ja puutteen –skenaarioiden mukaan? Olisiko ruoka osa yksilöllistä elämäntyyliä vai ainoastaan energian ja ravitsemuksen lähde, jota ei kaikille riitä? Ja mitä tämä tarkoittaisi maataloudelle?
Toisena tapahtumana oli lähiopetusta traktorin käytöstä, jossa pääpaino oli vankassa käytännön opetuksessa. Naisjoukko pääsi tutustumaan maatilojen peruskoneen, traktorin, käyttöä yksin ja yhdessä eri työkoneiden kanssa. Mukana oli eritasoisia traktorin ajajia, mutta silti jokaiselle oli tarjolla jotakin. Hyvin toimi sekin, että edellinen ajaja opasti seuraavaa, kuinka se traktori oikein lähtikään liikkeelle ja mitä piti muistaa vaikkapa peräkärryn peruutuksessa. Vertaistukea parhaimmillaan!
Seuraavaksi pääsemme tutustumaan traktorin huoltoon ja kunnossapitoon sekä vierailemaan traktoritehtaalla. Kuulostaako mielenkiintoiselta? Kaikille naisille ilouutinen: vielä mahtuu mukaan!
Sanna Kankaanpää
Juuri nyt kaikki Suomen merkittävimmät kaupungit kisaavat pääsystä työ- ja elinkeinoministeriön uuteen Innovatiiviset kaupungit –ohjelmaan. Rahoitusta on luvassa isoimmille kaupungeille ja parhaimmille esityksille. Ohjelma haastaa kaupungit pohtimaan innovaatioiden edistämistä kokonaan uudesta näkökulmasta.
Kaupungit ovat perinteisesti tukeneet innovaatioiden syntymistä parantamalla tutkimus- ja koulutustoiminnan edellytyksiä, rakennuttamalla fyysisiä innovaatioympäristöjä sekä tukemalla yritysten kehityshankkeita. Uudessa ajattelussa koko julkinen toiminta investointeineen voi toimia innovaatioiden kehitysalustana.
Ratkaisuja
Uuden innovaatiopolitiikan avainsana on ratkaisulähtöisyys. Innovatiivinen kaupunki haastaa yritykset etsimään ratkaisuja oman normaalin toimintansa, hankintojensa ja investointiensa kehittämiseen. Liiketoimintaa edistetään julkisen kysynnän kautta tavoitteena edelläkävijämarkkinat.
Innovaatioita voidaan hakea esimerkiksi energia- ja vesihuoltoon, joukkoliikenteeseen, kiinteistöihin tai terveydenhuoltoon. Uudet kaavoitettavat asuin- ja työpaikka-alueet voivat toimia alustana tutkimus- ja kehityshankkeille. Kaupunkien joka tapauksessa tekemät investoinnit voivat toimia innovatiivisten ratkaisujen pilotointikohteina ja näin taata yrityksille referenssejä ponnahduslaudaksi kansainvälisille markkinoille.
Asukkaat kehittäjiksi
Innovatiivinen kaupunki valjastaa asukkaansa kehittämisen resursseiksi. Niin julkisten palvelujen käyttäjät kuin kaupungin henkilöstökin voivat toimia palveluiden ja oman asuinympäristönsä kehittäjänä. Uudessa ajattelussa innovaatiotoiminnan edistäminen ei ole kaupungeille erillinen toiminto, vaan osa kaikkea toimintaa.
Erityisesti isoimmissa kaupungeissa on jo otettu askelia kohti innovatiivista kaupunkia. INKA-ohjelma viitoittaa tietä entistä useammille. Kyse on isosta ajattelu- ja toimintatapojen muutoksesta, johon tarttuminen ei suju ongelmitta eikä hetkessä. Esteitä on helppo löytää. Toisaalta on vaikea löytää yhtään kaupungin toimintasektoria, joka ei toiminnallaan pystyisi innovaatioita edistämään.
Seinäjoella on tehty 2000 –luvulla ennakkoluulottomia ratkaisuja innovaatioympäristön kehittämisessä. Valtaosa niistä on edelleen toimivia. Silti, miksi emme tarttuisi täysillä uusiin mahdollisuuksiin?
Leena Perämäki
Kehitysjohtaja
Seinäjoen alueen Komia-yhteismarkkinoinnin viesti seuraavina vuosina on yksinkertainen: Seinäjoen kaupunkiseutu on Suomen paras.
Näinkin mahtipontiseen viestiin päädyttiin alueen päättäjien ja yritysjohdon yhteisen strategiatyön tuloksena. Viesti on yhtä aikaa visio – näky, johon yhdessä pyritään – ja faktaa. Seinäjoen kaupunkiseutu on jo nyt monilla mittareilla joko ihan maan kärkeä (esim. yritysilmasto) tai vähintään kärkipaikkaa kärkkymässä.
Miksi pitää julistautua parhaaksi?
- Alueiden välisen kovan kilpailun vuoksi. Isojen kaupunkien vahvuudet tunnetaan ja niillä on enemmän rahaa panostaa markkinointiinsa. Seinäjoen alueen on tärkeää kurottaa isojen kastiin ja ainakin erottua oman kokoistensa joukosta.
- Positiivisten mielikuvien vahvistamisen vuoksi. On tärkeää olla sijoittuvien yritysten ja osaajien kartalla. Menestyjien joukossa on tunnetusti mukavampi olla kuin häviäjien.
- Alueen sisäisen kehittämisen vuoksi. Mitä enemmän me jokainen haastamme itsemme kehittämään aluettamme ja toimintaamme, sitä varmemmin olemme joko tosi hyviä tai jopa parhaita.
Oma työpaikkani Frami on jo vuosikymmenen ajan ollut konkreettinen maamerkki Seinäjoen vahvasta kasvusta ja kehittymisestä. Uusia rakennuksia on noussut vähintään joka toinen vuosi niin, että yhteensä neliöitä on jo 46 000. Seinäjoen ammattikorkeakoulu on kasvattanut kampustaan Framissa jo 2500 opiskelijan keskittymäksi. Yliopistojen toiminta Seinäjoella on vakiintunut Framiin ja yritysten määrä on kivunnut 70:een.
Neliö- tai ihmismassat eivät tee Framista Suomen parasta. Mikäs tekee?
- Öööö…. korkeakoulujen välinen tiivis yhteistyö keskenään sekä yritysten ja alueen muiden kehittämisorganisaatioiden kanssa.
- Öööö… uusi Frami F on Suomen hienoin koulurakennus.
- Öööö… Frami Oy on Suomen kolmanneksi paras työpaikka. Niin kolmanneksi paras, ei paras.
Framissa ei ehkä mikään ole Suomen parasta. Vielä. Mutta sillä ajatuksella on hyvä kehittyä.
Jo nyt uskallan sanoa, että olemme Suomen paras Frami. Mutta mitenkäs jatkuu lause Frami on Suomen paras …?
Sanna Männikkö
näinhän se alkoi jälleen tämäkin vuosi 2013; presidentin uudenvuoden puheella! En ole mikään vannoutunut Sale-fani, enkä ota viime päivinä myllertäneeseen palkanalennus-keskusteluun kantaa, mutta nyt mielestäni presidentti oli puheessaan oikealla asialla!
Hän puhui Suomen asemasta maailman myllerryksessä. Kansainvälistyminen – globalisaatio – on hänen mukaansa näyttäytynyt ensin maapallomme yhtenäistymisenä, jopa samanlaistumisena. Myöhemmin kuvaan on tullut myös vallan ja vaurauden uusjako, jossa kenenkään menestys ei ole itsestään selvää ja epävarmuus maailmalla ja meillä vain lisääntyy.
Maailmanlaajuisesti tämän vuoden ennusteet ovatkin aika synkkiä. Vuodelle 2013 mm. CNN ennustaa Syyrian kriisin leviämistä, Iranin ydinohjelmaa, Kiinan ja Yhdysvaltojen talousnäkymien haasteiden jatkumista jne. jne. Myös eurokriisi jatkunee edelleen, valtiontaloutta kiristetään, talous hidastuu ja työttömyys kasvaa, Suomessakin ruokajonot pidentyvät. Lisänä rokassa ovat vielä kybervakoilun ja tietoturvahyökkäysten lisääntyminen, elintarvikepula ja poikkeuksellisen kovat aurinkomyrskyt.
KÄÄK, eihän tästä raamatullisiin vitsauksiin verrattavasta menosta puutu kuin heinäsirkat ja sammakot! Miten tästä oikein pitäisi jatkaa ja jaksaa suhtautua luottavaisesti parempaan tulevaisuuteen??
Lisää arvotusta tänäkin vuonna!
Mikä minua siis presidentin puheessa erityisesti lämmitti, oli hänen jatkamansa arvokeskustelu. Jo viime vuoden puolella hänen aloitteestaan käsiteltiin nuorten syrjäytymiseen liittyviä asioita eri työryhmissä. Hallitusohjelmassa on ylipäätään nostettu esiin suomalaisen yhteiskunnan perustaviksi arvoiksi ahkeruus, työn ja yrittämisen kunnioittaminen, tasa-arvo, yhteisvastuu ja välittäminen.
Hyviä arvoja siis. Mediassa ja julkisessa keskustelussa hallitsevassa asemassa näyttävät olevan pääasiassa kilpailuun ja itsekkyyteen liittyvät kovat arvot, ja aiemminkin on todettu, että myös Suomessa yhteiskunnan arvot ovat selvästi koventuneet ja yhteisöllisistä arvoista on menty enemmän yksilöllisiin arvoihin.
Mitään vastakkainasettelua ei tietysti kannata ns. kovien ja pehmeiden arvojen välillä tehdä; ne voivat jopa tukea toisiaan esim. vastuullista kuluttamista korostamalla. Joka tapauksessa on siis hyvä, että tätä arvokeskustelua pidetään yllä ja sitä käydään, ottakoot presidentti nyt niskaansa hänelle sälytettyä arvojohtajan viittaa eli ei.
Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että arvot vaativat jatkuvaa määrittelyä ja myös sen, että ne arvot, joita ihmiselle toistetaan useasti, vahvistuvat. On siis hyvä, että puhutaan ja keskustellaan sellaisista asioista kuin yhteistyö, kumppanuus, oikeudentunto, eheys, luottamus, avoimuus ja virheistä oppiminen.
Ehkä niistä tosiaan useasti toistettuna jää jotain takaraivoon!
Kaikkiin maailman myllerryksiin emme voi vaikuttaa. Vaikuttakaamme siis niihin asioihin, joihin voimme. Tänäkään vuonna emme siis vaivu epätoivoon. Vaikutamme omiin tekoihimme ja ajatuksiimme, uskomme siihen, että pienillä teoilla on merkitystä, autamme toisiamme. Tänäkin vuonna siis: arvottakaamme!
Satu Alapiha
