Kansalaiset, medborgare,

näinhän se alkoi jälleen tämäkin vuosi 2013; presidentin uudenvuoden puheella! En ole mikään vannoutunut Sale-fani, enkä ota viime päivinä myllertäneeseen palkanalennus-keskusteluun kantaa, mutta nyt mielestäni presidentti oli puheessaan oikealla asialla!

Hän puhui Suomen asemasta maailman myllerryksessä. Kansainvälistyminen – globalisaatio – on hänen mukaansa näyttäytynyt ensin maapallomme yhtenäistymisenä, jopa samanlaistumisena. Myöhemmin kuvaan on tullut myös vallan ja vaurauden uusjako, jossa kenenkään menestys ei ole itsestään selvää ja epävarmuus maailmalla ja meillä vain lisääntyy.

Maailmanlaajuisesti tämän vuoden ennusteet ovatkin aika synkkiä. Vuodelle 2013 mm. CNN ennustaa Syyrian kriisin leviämistä, Iranin ydinohjelmaa, Kiinan ja Yhdysvaltojen talousnäkymien haasteiden jatkumista jne. jne. Myös eurokriisi jatkunee edelleen, valtiontaloutta kiristetään, talous hidastuu ja työttömyys kasvaa, Suomessakin ruokajonot pidentyvät. Lisänä rokassa ovat vielä kybervakoilun ja tietoturvahyökkäysten lisääntyminen, elintarvikepula ja poikkeuksellisen kovat aurinkomyrskyt.

KÄÄK, eihän tästä raamatullisiin vitsauksiin verrattavasta menosta puutu kuin heinäsirkat ja sammakot! Miten tästä oikein pitäisi jatkaa ja jaksaa suhtautua luottavaisesti parempaan tulevaisuuteen??

Lisää arvotusta tänäkin vuonna!

Mikä minua siis presidentin puheessa erityisesti lämmitti, oli hänen jatkamansa arvokeskustelu. Jo viime vuoden puolella hänen aloitteestaan käsiteltiin nuorten syrjäytymiseen liittyviä asioita eri työryhmissä. Hallitusohjelmassa on ylipäätään nostettu esiin suomalaisen yhteiskunnan perustaviksi arvoiksi ahkeruus, työn ja yrittämisen kunnioittaminen, tasa-arvo, yhteisvastuu ja välittäminen.

Hyviä arvoja siis. Mediassa ja julkisessa keskustelussa hallitsevassa asemassa näyttävät olevan pääasiassa kilpailuun ja itsekkyyteen liittyvät kovat arvot, ja aiemminkin on todettu, että myös Suomessa yhteiskunnan arvot ovat selvästi koventuneet ja yhteisöllisistä arvoista on menty enemmän yksilöllisiin arvoihin.

Mitään vastakkainasettelua ei tietysti kannata ns. kovien ja pehmeiden arvojen välillä tehdä; ne voivat jopa tukea toisiaan esim. vastuullista kuluttamista korostamalla. Joka tapauksessa on siis hyvä, että tätä arvokeskustelua pidetään yllä ja sitä käydään, ottakoot presidentti nyt niskaansa hänelle sälytettyä arvojohtajan viittaa eli ei.

Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että arvot vaativat jatkuvaa määrittelyä ja myös sen, että ne arvot, joita ihmiselle toistetaan useasti, vahvistuvat. On siis hyvä, että puhutaan ja keskustellaan sellaisista asioista kuin yhteistyö, kumppanuus, oikeudentunto, eheys, luottamus, avoimuus ja virheistä oppiminen.

Ehkä niistä tosiaan useasti toistettuna jää jotain takaraivoon!

Kaikkiin maailman myllerryksiin emme voi vaikuttaa. Vaikuttakaamme siis niihin asioihin, joihin voimme. Tänäkään vuonna emme siis vaivu epätoivoon. Vaikutamme omiin tekoihimme ja ajatuksiimme, uskomme siihen, että pienillä teoilla on merkitystä, autamme toisiamme. Tänäkin vuonna siis: arvottakaamme!



Satu Alapiha