Käyttäjälähtöisyys,
käyttäjäkeskeisyys, käytettävyys, ihmiskeskeisyys, Design for All,
käyttäjäkokemus, palvelumuotoilu…
Siis mitä näillä
kaikilla termeillä ajetaan takaa? Kaikki termit viittaavat käyttäjää huomioiviin
ja osallistaviin suuntauksiin ja menetelmiin, joilla kaikilla on samankaltainen
tavoite parhaan mahdollisen vuorovaikutuksen saavuttamiseksi käyttäjän,
tuotteen ja tehtävän välille. Mutta miten
yritykset voivat onnistua tässä käytännössä?
Kysymykseen ei
varmasti kenelläkään ole yksiselitteistä ratkaisua ja välillä tuntuu, että
jokaisella joka asiasta tietää (tai luulee tietävänsä) on oma vahva
näkemyksensä.
Tämän kevään aikana
asiaan on kuitenkin saatu hiukan selkoa ”Käyttäjäkeskeisen palvelu- ja
tuotekehityksen koulutusohjelmassa”. Ohjelmassa on nimensä mukaisesti
perehdytty käyttäjäkeskeisyyteen monista eri näkökulmista neljän koulutuspäivän
aikana. Vielä viimeinen rutistus odottaa tuossa kuukauden päästä ja sitten
homma on paketissa.
Koulutuspäivien aikana
on opittu monia eri menetelmiä ja tapoja ottaa käyttäjät osaksi
tuotekehitysprosessia, mutta jos muutama ydinajatus pitäisi opeista esittää,
niin…
- Tunnista käyttäjät, jotka rakastavat tuotteitasi yli kaiken ja vahvista tätä suhdetta olemalla heidän kanssaan tiiviissä vuorovaikutuksessa ja ottamalla heidät osaksi prosessejasi
- Tunnista käyttäjät, jotka vihaavat ja torjuvat tuotteesi. Selvitä miksi näin on tapahtunut ja pyri ratkaisemaan ongelma jos suinkin mahdollista.
- Käyttäjän huomioimisen ja osallistamisen ei tarvitse olla ydinfysiikkaa. Yksinkertaisimmillaan voit hankkia käyttäjille kokemuksia tuotteestasi, kerätä arvioita ja palautetta, sekä työskennellä yhdessä tuotekehittäjien kanssa jotta tieto hyödynnetään tehokkaasti.
- Et voi luottaa siihen, mitä käyttäjät sanovat tarvitsevansa. Keskity havaitsemiisi ongelmiin ja haasteisiin. Jo aikoinaan Henry Ford totesi, että jos hän olisi kysynyt asiakkailta, he olisivat halunneet nopeampia hevosia.
Käyttäjien huomioon
ottaminen ja osallistaminen tuotekehitykseen ei missään nimessä ole helppoa,
mutta ei siitä oikeasti kannata tehdä ydinfysiikkaa. Oma sitoutuminen on usein
se suurin haaste.
Kannattaa myös
muistaa, että nyt tehty työ on satsaus tulevaan ja hyödyt näkyvät vasta
seuraavissa tuotesukupolvissa. Tämä kirjoitus on ehkä parasta lopettaa
anonyymin ajattelijan mietteeseen:
”The joy of an early release lasts but a short
time. The bitterness of an unusable system lasts for years.”
Ari Aarniovuori
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti