Siirtyminen työvelvoitteiden pariin loman jälkeen vie aikansa, mutta onko se sittenkään niin kamalaa? Voisiko töihin paluun nähdä etuoikeutena ja työn antoisana osana elämäämme? Hyvään elämään kuuluu työtä ja vapaa-aikaa, työelämää ja muuta elämää sopivana sekoituksena.
Vietämme työn parissa suuren osan valveillaoloajastamme. Eikö senkin ajan pitäisi olla elämisen arvoista? Vaikka työ on välillä puurtamista ja joskus ahdistaakin, voisiko nostaa esille myös sen, että työ voi oikeasti olla myös innostavaa ja töissä voi viihtyä. Lomalle on mukava jäädä, mutta töihin paluussa on puolensa.
Töihin paluun tuska on vain osa negatiivissävytteistä työelämäkeskustelua. Julkisuudessa huomio kiinnittyy usein työstressiin, sairauspoissaoloihin, työssä jaksamiseen tai jaksamattomuuteen. Ongelmia on, eikä niitä pidä vähätellä. Silti toivoisi, ettei työhyvinvointi olisi esillä vain pahoinvoinnin näkökulmasta.
Työssä viihtyminen syntyy useimmiten itse tekemisestä ja siinä onnistumisesta. Siksi työhyvinvointiin liittyvät asiat tulisi nähdä osana yrityksen liiketoiminnan kokonaisuutta. Niitä ei ratkaista ulkoistamalla ne perinteiseksi tyky-toiminnaksi. Kuntokartoitukset, kulttuurisetelit ja tykypäivät ovat tärkeitä, mutta todellisen työssä viihtymisen kanssa niillä on lopulta vain vähän tekemistä.
Jokaisessa työssä on pieniä ja suuria onnistumisia. Onnistuminen tuottaa iloa. Kun joutuu ponnistelemaan ja tekee parhaansa, saa yleensä myös parhaat onnistumisen elämykset. Yrityksen menestys taas on suora seuraus siellä työskentelevien ihmisten ja tiimien onnistumisesta työssään.
Uuden ajan yrityskulttuuri ponnistaa tekemisen ja onnistumisen ilosta. Töihin paluu tuo siihen mahdollisuuden. Mikähän tuottaisi iloa tänään?
Leena Perämäki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti