perjantai 13. huhtikuuta 2012

Se on kiinni asenteesta


Pitkä talvi on selätetty ja kevät tekee tuloaan. Oma mieli piristyy päivän pidentyessä, ja auringon paistaessa talven raiskaaman luonnon karuutta ei huomaa samalla tavoin kuin synkän harmaana päivänä. Kevät on kaikin tavoin positiivista aikaa. Luonto herää henkiin ja uuden elämän versoamista ei voi synkinkään synkistelijä olla huomaamatta. Ihmiset tulevat ulos koloistaan ja puuhastelevat kaikenlaista intoa ja energiaa puhkuen. 
Nyt on juuri sopiva aika heittää pökköä pesään ja antaa sen estottoman sisällämme asuvan pikku-positiivarin päästä valloilleen. Ei tee kenellekään pahaa joskus kokeilla, mitä siitä seuraa, jos tietoisesti yritämmekin löytää asioista kuin asioista positiivisia puolia. Ken uskaltaa poiketa rutiineista, voikin yhtäkkiä huomata löytäneensä polun, jota kulkiessa voi itsestä putkahtaa esiin uusia yllättävänkin miellyttäviä ominaisuuksia.
Teen työtä, jossa minun on suorastaan pakko olla jatkuvasti positiivinen. Vaikka kuinka tekisi ajoittain mieli olla NIIN jossain aivan muualla kuin täällä kaamoksen ja jääkarhujen maassa. Erityisesti vaikkapa auton jäisiä ikkunoita raapatessa jääkapuloiksi kohmettunein sormin tai aamulla kellon soidessa säkkipimeässä, jolloin aamusta sen yleismaailmallisessa merkityksessä ei ole tietoakaan.  Vaikka kuinka yön aikana satanut puolen metrin lumikerros ärsyttäisi, en voi töihin päästyäni jatkaa itsesäälissä vellomista itseni ja kaikkien muiden saman kohtalon kokeneiden vuoksi, koska juuri tästä kaikesta pitäisi löytyä se valoisa ja poisitiivinen puoli, minkä vuoksi tänne kannattaa houkutella myös muita tulemaan.
Tuntuuhan se joskus hullulta havitella ulkomaisia yrityksiä näille leveysasteille. Mutta mitä tulisi elämästä, ellei meillä olisi positiivisen ajattelun synnyttämää rohkeutta yrittää mitään?
Ihania paikkoja on maailma pullollaan, mutta kyllä sitä kultaa löytyy meidänkin jalkojemme alta. Näin kevätauringon häikäistessä kirkkaammin vedetään ne positiivisilla linsseillä varustetut aurinkolasit silmille vaikkapa vain joksikin aikaa! Näköpiiriin saattaa tulla jotain sellaista, jota emme ole koskaan aikaisemmin huomanneetkaan. Ja yksi juttu vielä. Hymy on aika tehokas keino virittyä sille positiiviselle taajuudelle.
Ei kun suut hymyyn!
Elisabet Kivimäki


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti