Yritysten iänikuinen dilemma on, pitäisikö oman alan teknistä tutkimusta seurata ja pitäisikö sitä olla itse mukana tekemässäkin? Ja tuoko tutkimustieto yritykselle hyötyä rahallisesti edes pitkällä aikavälillä?
Tieteellisessä tutkimuksessa voidaan päätyä moninaisiin lopputuloksiin, jotka ovat tutkimuksen tekijän kannalta kaikki yhtä onnistuneita tuloksia, riippumatta siitä saadaanko ennakko-oletus todistettua oikeaksi vai vääräksi. Aiheesta kiinnostuneen yrityksen kannalta sillä on kuitenkin iso merkitys, sillä se on todennäköisesti lähtenyt tutkimustyöhön mukaan niillä odotuksilla, että tulokset muuttuvat jollain aikavälillä myös tuotteiksi.
Jos et veikkaa, et voi voittaa
Näin ollen tutkimuksessa mukana oleminen on eräänlaista uhkapeliä. Ja kuten uhkapelissä, sama pätee tutkimuksessa: jos et veikkaa, et voi voittaa. Ja tässä uhkapelissä voittona on teknologiajohtajan paikka omalla alalla, neitseelliset markkinat sekä kermankuorintahinnoittelu.
Aikataulu perustutkimuksesta markkinoille asti on vuosia tai jopa vuosikymmeniä, sillä aihe käy läpi ensin ylemmän tason perustutkimuksen tutkimuslaitoksessa, soveltavan tutkimuksen tutkimuslaitoksen ja yritysten yhteistyössä sekä lopulta tuotekehitysjakson yrityksessä.
Yritys ei ole alusta lähtien mukana, vaan astuu peliin soveltavan tutkimuksen vaiheessa. Tällöin aihetta seuraavat yritykset palkitaan, kun ne osaavat nähdä tutkimuksen hyödyn tuotteissaan ja osaavat hakeutua mukaan soveltavaan tutkimukseen. Siksi vähintä, mitä tulisi tehdä, on olla selvillä omalla alalla tapahtuvasta tutkimuksesta.
Tämä kaikki lähtee tietysti siitä tilanteesta, että yritys strategisesti pyrkii olemaan alansa teknologiakehityksen eturintamassa. Jos näin ei ole, tutkimuksen seuraamiselle ja mukanaololle voi antaa piut paut…. vai voiko?
Projektipäällikkö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti