1 000 hehtaaria viljelysmaata Kiinasta

Mihin eurooppalainen maatalouskonevalmistaja tarvitsee 1 000 hehtaaria viljelysmaata Kiinasta? Tehtaan tontiksi? Lentokentän pohjaksi? Sijoituskohteeksi? Ei sentään näihin tarkoituksiin, mutta markkinointi- ja koulutustarkoitukseen kylläkin. Tai eihän se välttämättä tarvitse sitä mutta neljä saksalaista maatalouskonevalmistajaa on lähtenyt yhteistyössä Kiinan maatalouskonemarkkinoille strategialla, jossa niiden koneiden soveltuvuus kiinalaiseen kasvuympäristöön varmistetaan tällä 1 000 hehtaarin demonstraatiotilalla ja samalla tutustutetaan paikalliset viljelijät koneisiinsa ja eurooppalaiseen tehoviljelyyn. 

Käytännössä tässä on kyse Saksan ja Kiinan maatalousministeriöiden sekä Claasin, Grimmen, Lemkenin ja Rauchin yhteisestä projektista rakentaa Koillis-Kiinaan Ganheen demonstraatiofarmi.

Farmin tarkoituksena on testata eurooppalaisten tehomaatalouden menetelmien soveltuvuutta paikallisiin olosuhteisiin ja samalla opastaa paikallisia viljelijöitä näihin menetelmiin ja uusimpiin teknologioihin. Onhan Kiinalla valtava tarve tehostaa omaa maatalouttaan ruokkiakseen vähintäänkin omat asukkaansa, joten Kiinan intressi yhteishankkeeseen on selkeä. Mittaluokaltaan hanke on melkoinen ja se on alkanut jo vuonna 2008 ja jatkuu aina vuoden 2014 loppuun asti.

Hanke herättää monia kysymyksiä ja ajatuksiakin siitä, voisiko suomalainen maatalouskoneteollisuus myös toteuttaa vastaavantyylisen mallimaatila-konseptin jossain päin maailmaa, esimerkiksi Venäjällä?

Ajatus on vähintään miettimisen arvoinen ja ensivaiheessa kannattaa ainakin osallistua SmartAgro 2013 -seminaariin, jossa kerrotaan lisää tästä saksalais-kiinalaisesta demonstraatiofarmista.

Lisätietoa SmartAgro-seminaarista näet täältä www.frami.fi/smartagro2013

Antti Rintaniemi

Rohkeutta hinnoitteluun – kaksi tarinaa hyvästä hinnasta

Osta eurolla ja myy kahdella. Tämä perinteinen kauppamiehen viisaus antaa eväät yhteen hinnoittelun perusmalleista. Pohjimmiltaan kyse on siis kustannusten päälle lisättävästä vakiokatteesta.

Digiaikana ja palveluyhteiskunnassa hinnoittelu ei kuitenkaan ole ihan näin yksinkertaista. Kuinka hinta sitten asetetaan, jos kustannuksia ei ole ollenkaan tai olet keksinyt tavan tuottaa saman tuotteen murto-osalla kilpailijan kustannuksista.

Kukat ja kustannusperusteet

Asiastaan epävarma insinööri soittaa kukkakauppaan tilatakseen kukkakoristeita gaalapukuun. 20 minuuttia kestäneen väri- ja kukkakonsultoinnin jälkeen kukkakauppias valmistaa neljää koristetta yhteensä tunnin. Hinnaksi kaksi kukkaa, lehtiä, rautalankaa, hakaneulan, kultanauhaa, teippiä ja muovipussin sisältävälle tuotteelle tulee viisi euroa. Kuinka tämä on mahdollista?


Kukkakauppiaan hinta perustui kolmen euron ruusun ympärille rakennetun koristeen kahden euron katelisään. Kauppias olisi kuulemma kuitenkin joutunut viettämään saman ajan liikkeessään, muita kukkia meni niin vähän ja teippi on halpaa. Ja oli niitä mukava tehdäkin.

Asiakkaan kokema arvo oli kuitenkin jotain aivan muuta. Pelkästään suunnittelun ulkoistuksesta ja avusta kukkavalintaan olisi voinut maksaa useita kymmeniä euroja. Jos koriste olisi hinnoiteltu rohkeasti asiakkaan kokeman arvon perusteella, olisi insinööri maksanut mukisematta ainakin viisinkertaisen hinnan samasta tuotteesta.

Kuinka saada 300 euroa puolen tunnin työstä?

Helposti. Varsinkin jos vaihtoehtoinen tapa on vielä kalliimpi. Saksalaisen automerkin mittaristossa on sammumista aiheuttava tyyppivika. Kylmäjuotoksesta johtuvasta ongelmasta seuraa lopulta 600 euron mittarinvaihto. Kekseliäs sähkömies oli kuitenkin löytänyt juuri sen liitoksen, joka sammumista aiheuttaa.

Sähkömies tarjoaa palveluna juotoksen korjaamista, eli käytännössä komponentin koskettamista kuumalla kolvilla. Hintaa puolen tunnin työlle tulee 300 euroa, edellyttäen että korjaus onnistuu. Ja kuulemma lähes aina onnistuu. Sähkömies siis kymmenkertaistaa normaalin tuntiliksansa, koska on uskaltanut hinnoitella palvelunsa asiakkaan kokeman arvon mukaan.

Lopputuloksena asiakas säästää 300 euroa ja sähkömies saa ottaa loppupäivän rennommin. Kaikki ovat tyytyväisiä. Ehkä asiakas olisi ollut vielä tyytyväisempi, jos sähkömies olisi tyytynyt tavalliseen kolmenkympin taksaansa, mutta ei huono kokemus näinkään.

Kohti korkeampia (mutta arvoon perustuvia) hintoja!


Ville Orrenmaa

Naisenergiaa hankemaailmassa

Nicekone-hanke [lue: naiskone-hanke] on käynnistynyt täydellä vauhdilla vuoden vaihteessa. Se on eteläpohjalaisille maatilojen naisille suunnattu koulutushanke, jossa opitaan käyttämään maatilan koneita. Siellä ajetaan traktoria, käytetään kylvökonetta, puidaan ja kuivataan viljaa. Ja paljon muut

Mukaan on lähtenyt monenlaisia leidejä: juuri sukupolvenvaihdoksen tehneitä, jo pidempään tilalla asuneita, mutta vastikään teknologia-asioista kiinnostuneita, jonkinlaisen poikkeustilanteen kokeneita, jne. Yhteistä heille kaikille on halu oppia lisää aiheesta, joka on perinteisesti koettu miesten ”hiekkalaatikoksi”.

Mikä saa naiset kiinnostumaan teknologiasta? No, meitä naisia on moneksi ja syitä monia. Joillakin syttyy halu oppia teknologiasta enemmän, halu oppia käyttämään koneita ja siten olla tasaveroinen toimija tilalla. Taustalla saattaa olla myös jonkinlainen sairaus- tai kriisitilanne. Miltä tuntuisi ottaa iso maatila haltuun poikkeustilanteessa ilman minkäänlaista tai hyvin vähäisellä kokemuksella? Varmasti hyvin raskaalta. Kun vielä kaiken joutuu opettelemaan kantapään kautta. Näihin haasteisiin Nicekone pyrkii vastaamaan: antamaan eväitä maatilojen arkeen, helpottamaan ja madaltamaan kynnystä tarttua tosi toimiin tilanteessa kuin tilanteessa. 

Vertaistuella vauhtia traktoriin

Ohjelmasta on jo saatu muutama näyte. Teemaillassa mietimme maatalouden tulevaisuutta. Aihetta lähdettiin pohtimaan mm. tulevaisuuden skenaarioiden kautta. Miltä maailma näyttäisi esimerkiksi Runsauden sarvi tai Niukkuuden ja puutteen –skenaarioiden mukaan? Olisiko ruoka osa yksilöllistä elämäntyyliä vai ainoastaan energian ja ravitsemuksen lähde, jota ei kaikille riitä? Ja mitä tämä tarkoittaisi maataloudelle?

Toisena tapahtumana oli lähiopetusta traktorin käytöstä, jossa pääpaino oli vankassa käytännön opetuksessa. Naisjoukko pääsi tutustumaan maatilojen peruskoneen, traktorin, käyttöä yksin ja yhdessä eri työkoneiden kanssa. Mukana oli eritasoisia traktorin ajajia, mutta silti jokaiselle oli tarjolla jotakin. Hyvin toimi sekin, että edellinen ajaja opasti seuraavaa, kuinka se traktori oikein lähtikään liikkeelle ja mitä piti muistaa vaikkapa peräkärryn peruutuksessa. Vertaistukea parhaimmillaan!

Seuraavaksi pääsemme tutustumaan traktorin huoltoon ja kunnossapitoon sekä vierailemaan traktoritehtaalla. Kuulostaako mielenkiintoiselta? Kaikille naisille ilouutinen: vielä mahtuu mukaan!

Sanna Kankaanpää

Mistä on innovatiivinen kaupunki tehty?

Juuri nyt kaikki Suomen merkittävimmät kaupungit kisaavat pääsystä työ- ja elinkeinoministeriön uuteen Innovatiiviset kaupungit –ohjelmaan. Rahoitusta on luvassa isoimmille kaupungeille ja parhaimmille esityksille. Ohjelma haastaa kaupungit pohtimaan innovaatioiden edistämistä kokonaan uudesta näkökulmasta.

Kaupungit ovat perinteisesti tukeneet innovaatioiden syntymistä parantamalla tutkimus- ja koulutustoiminnan edellytyksiä, rakennuttamalla fyysisiä innovaatioympäristöjä sekä tukemalla yritysten kehityshankkeita. Uudessa ajattelussa koko julkinen toiminta investointeineen voi toimia innovaatioiden kehitysalustana.

Ratkaisuja

Uuden innovaatiopolitiikan avainsana on ratkaisulähtöisyys. Innovatiivinen kaupunki haastaa yritykset etsimään ratkaisuja oman normaalin toimintansa, hankintojensa ja investointiensa kehittämiseen. Liiketoimintaa edistetään julkisen kysynnän kautta tavoitteena edelläkävijämarkkinat.

Innovaatioita voidaan hakea esimerkiksi energia- ja vesihuoltoon, joukkoliikenteeseen, kiinteistöihin tai terveydenhuoltoon. Uudet kaavoitettavat asuin- ja työpaikka-alueet voivat toimia alustana tutkimus- ja kehityshankkeille. Kaupunkien joka tapauksessa tekemät investoinnit voivat toimia innovatiivisten ratkaisujen pilotointikohteina ja näin taata yrityksille referenssejä ponnahduslaudaksi kansainvälisille markkinoille.

Asukkaat kehittäjiksi

Innovatiivinen kaupunki valjastaa asukkaansa kehittämisen resursseiksi. Niin julkisten palvelujen käyttäjät kuin kaupungin henkilöstökin voivat toimia palveluiden ja oman asuinympäristönsä kehittäjänä. Uudessa ajattelussa innovaatiotoiminnan edistäminen ei ole kaupungeille erillinen toiminto, vaan osa kaikkea toimintaa.

Erityisesti isoimmissa kaupungeissa on jo otettu askelia kohti innovatiivista kaupunkia. INKA-ohjelma viitoittaa tietä entistä useammille. Kyse on isosta ajattelu- ja toimintatapojen muutoksesta, johon tarttuminen ei suju ongelmitta eikä hetkessä. Esteitä on helppo löytää. Toisaalta on vaikea löytää yhtään kaupungin toimintasektoria, joka ei toiminnallaan pystyisi innovaatioita edistämään.

Seinäjoella on tehty 2000 –luvulla ennakkoluulottomia ratkaisuja innovaatioympäristön kehittämisessä. Valtaosa niistä on edelleen toimivia. Silti, miksi emme tarttuisi täysillä uusiin mahdollisuuksiin? 




Leena Perämäki 
Kehitysjohtaja

Suomen paras Seinäjoki, Suomen paras Frami

Seinäjoen alueen Komia-yhteismarkkinoinnin viesti seuraavina vuosina on yksinkertainen: Seinäjoen kaupunkiseutu on Suomen paras.

Näinkin mahtipontiseen viestiin päädyttiin alueen päättäjien ja yritysjohdon yhteisen strategiatyön tuloksena. Viesti on yhtä aikaa visio – näky, johon yhdessä pyritään – ja faktaa. Seinäjoen kaupunkiseutu on jo nyt monilla mittareilla joko ihan maan kärkeä (esim. yritysilmasto) tai vähintään kärkipaikkaa kärkkymässä.

Miksi pitää julistautua parhaaksi?

- Alueiden välisen kovan kilpailun vuoksi. Isojen kaupunkien vahvuudet tunnetaan ja niillä on enemmän rahaa panostaa markkinointiinsa. Seinäjoen alueen on tärkeää kurottaa isojen kastiin ja ainakin erottua oman kokoistensa joukosta.
- Positiivisten mielikuvien vahvistamisen vuoksi. On tärkeää olla sijoittuvien yritysten ja osaajien kartalla. Menestyjien joukossa on tunnetusti mukavampi olla kuin häviäjien.
- Alueen sisäisen kehittämisen vuoksi. Mitä enemmän me jokainen haastamme itsemme kehittämään aluettamme ja toimintaamme, sitä varmemmin olemme joko tosi hyviä tai jopa parhaita.

Oma työpaikkani Frami on jo vuosikymmenen ajan ollut konkreettinen maamerkki Seinäjoen vahvasta kasvusta ja kehittymisestä. Uusia rakennuksia on noussut vähintään joka toinen vuosi niin, että yhteensä neliöitä on jo 46 000. Seinäjoen ammattikorkeakoulu on kasvattanut kampustaan Framissa jo 2500 opiskelijan keskittymäksi. Yliopistojen toiminta Seinäjoella on vakiintunut Framiin ja yritysten määrä on kivunnut 70:een.

Neliö- tai ihmismassat eivät tee Framista Suomen parasta. Mikäs tekee?

- Öööö…. korkeakoulujen välinen tiivis yhteistyö keskenään sekä yritysten ja alueen muiden kehittämisorganisaatioiden kanssa.
- Öööö… uusi Frami F on Suomen hienoin koulurakennus.
- Öööö… Frami Oy on Suomen kolmanneksi paras työpaikka. Niin kolmanneksi paras, ei paras.

Framissa ei ehkä mikään ole Suomen parasta. Vielä. Mutta sillä ajatuksella on hyvä kehittyä.

Jo nyt uskallan sanoa, että olemme Suomen paras Frami. Mutta mitenkäs jatkuu lause Frami on Suomen paras …?


Sanna Männikkö

Kansalaiset, medborgare,

näinhän se alkoi jälleen tämäkin vuosi 2013; presidentin uudenvuoden puheella! En ole mikään vannoutunut Sale-fani, enkä ota viime päivinä myllertäneeseen palkanalennus-keskusteluun kantaa, mutta nyt mielestäni presidentti oli puheessaan oikealla asialla!

Hän puhui Suomen asemasta maailman myllerryksessä. Kansainvälistyminen – globalisaatio – on hänen mukaansa näyttäytynyt ensin maapallomme yhtenäistymisenä, jopa samanlaistumisena. Myöhemmin kuvaan on tullut myös vallan ja vaurauden uusjako, jossa kenenkään menestys ei ole itsestään selvää ja epävarmuus maailmalla ja meillä vain lisääntyy.

Maailmanlaajuisesti tämän vuoden ennusteet ovatkin aika synkkiä. Vuodelle 2013 mm. CNN ennustaa Syyrian kriisin leviämistä, Iranin ydinohjelmaa, Kiinan ja Yhdysvaltojen talousnäkymien haasteiden jatkumista jne. jne. Myös eurokriisi jatkunee edelleen, valtiontaloutta kiristetään, talous hidastuu ja työttömyys kasvaa, Suomessakin ruokajonot pidentyvät. Lisänä rokassa ovat vielä kybervakoilun ja tietoturvahyökkäysten lisääntyminen, elintarvikepula ja poikkeuksellisen kovat aurinkomyrskyt.

KÄÄK, eihän tästä raamatullisiin vitsauksiin verrattavasta menosta puutu kuin heinäsirkat ja sammakot! Miten tästä oikein pitäisi jatkaa ja jaksaa suhtautua luottavaisesti parempaan tulevaisuuteen??

Lisää arvotusta tänäkin vuonna!

Mikä minua siis presidentin puheessa erityisesti lämmitti, oli hänen jatkamansa arvokeskustelu. Jo viime vuoden puolella hänen aloitteestaan käsiteltiin nuorten syrjäytymiseen liittyviä asioita eri työryhmissä. Hallitusohjelmassa on ylipäätään nostettu esiin suomalaisen yhteiskunnan perustaviksi arvoiksi ahkeruus, työn ja yrittämisen kunnioittaminen, tasa-arvo, yhteisvastuu ja välittäminen.

Hyviä arvoja siis. Mediassa ja julkisessa keskustelussa hallitsevassa asemassa näyttävät olevan pääasiassa kilpailuun ja itsekkyyteen liittyvät kovat arvot, ja aiemminkin on todettu, että myös Suomessa yhteiskunnan arvot ovat selvästi koventuneet ja yhteisöllisistä arvoista on menty enemmän yksilöllisiin arvoihin.

Mitään vastakkainasettelua ei tietysti kannata ns. kovien ja pehmeiden arvojen välillä tehdä; ne voivat jopa tukea toisiaan esim. vastuullista kuluttamista korostamalla. Joka tapauksessa on siis hyvä, että tätä arvokeskustelua pidetään yllä ja sitä käydään, ottakoot presidentti nyt niskaansa hänelle sälytettyä arvojohtajan viittaa eli ei.

Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että arvot vaativat jatkuvaa määrittelyä ja myös sen, että ne arvot, joita ihmiselle toistetaan useasti, vahvistuvat. On siis hyvä, että puhutaan ja keskustellaan sellaisista asioista kuin yhteistyö, kumppanuus, oikeudentunto, eheys, luottamus, avoimuus ja virheistä oppiminen.

Ehkä niistä tosiaan useasti toistettuna jää jotain takaraivoon!

Kaikkiin maailman myllerryksiin emme voi vaikuttaa. Vaikuttakaamme siis niihin asioihin, joihin voimme. Tänäkään vuonna emme siis vaivu epätoivoon. Vaikutamme omiin tekoihimme ja ajatuksiimme, uskomme siihen, että pienillä teoilla on merkitystä, autamme toisiamme. Tänäkin vuonna siis: arvottakaamme!



Satu Alapiha

Yhteistyö kunniaan

Suomi juhlii torstaina 95-vuotista itsenäistä taivalta. Miten usein yrityksesi tai sinä itse juhlit onnistumisia? Juhlahetket arjen keskellä saavat meidät kaikki hyvälle tuulelle ja motivoivat meitä kohti tulevia haasteita, joten eikö olisi syytä ottaa tavaksi juhlistaa onnistumisia ja opetella nauttimaan myös pienemmistä ilonaiheista arjen keskellä.

Entä millä tavalla ja keiden kanssa juhliminen voisi sitten tapahtua? Kenties omassa pienessä piirissä vai pitäisikö kutsua mukaan myös yhteistyökumppaneita? Linnan juhliin kutsutaan vuosittain noin 1800 vierasta itsenäisyyttä juhlistamaan. Joka vuosi noin kolmasosa vieraista saa kutsun ensimmäistä kertaa. Itsenäisyyspäivän juhlaperinne alkoi tunnin iltapäiväkahvitteluhetkestä 150 vieraan kanssa. Ainakin Pohjanmaalla kaiken pitäisi heti ensimmäisellä kerralla olla viimeisen päälle komiaa kun jotakin järjestetään, mutta kun juhlallisuudet aloittaa riittävän pienestä, niin seuraavalla kerralla on helppo parantaa.

Mukaan on hyvä pyytää yhteistyökumppaneita ja siten vahvistaa yhteistyösuhteita ja samalla lujittaa omaa verkostoaan. Jos sinulta puuttuu yhteistyökumppanit tai niitä ei ole riittävästi, niin ala rakentaa omaa verkostoasi saman tien. Sen voi tehdä esimerkiksi käymällä erilaisissa koulutuksissa ja messuilla, kunhan vain muistaa samalla esittäytyä ja tutustua mahdollisimman moneen itselle hyödylliseen toimijaan. Myös tuotteen/palvelun käyttäjiin on hyvä olla yhteydessä ja kuunnella heidän mielipiteitään, tarpeitaan ja toiveitaan.

Yhdessä voidaan saada aikaan enemmän kuin yksilöinä. Yhteistyökumppaneilla on sama tavoite, yhteinen hyöty, joka voi olla mitä tahansa, kuten esimerkiksi toiminnan tehokkuus, osaamisen jakaminen, tarvikkeiden toimittaminen, ideointi tai uusien tuotteiden kehittäminen.

Muista, että joukkue on juuri niin vahva kuin sen heikoin lenkki.


Matti Taini